Skandinavian kiertolaiset

Skandinavian kiertolaiset (ruots. resande tai tattare, norj. tatere) on Ruotsissa ja Norjassa asuva etninen ryhmä, joita yleensä pidetään romaneihin kuuluvana. Heidän alkuperästään ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa, eikä kiertolaisten suhteesta romanikansoihin olla varmoja.

Pelimanni Calle Jularbo (vas.) isänsä kanssa.

Skandinavian kiertolaiset elivät perinteisesti järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella ja pieni osa heistä tekee niin vielä nykyäänkin. Kiertolaiset elättivät itsensä muun muassa kulkukauppiaina ja erilaisilla käsityöammateilla. 1700-luvulla heitä palveli runsaasti myös sotaväessä. Ruotsin kiertolaiset joutuivat 1900-luvulla pakkosterilisaation kohteeksi muiden romanien sekä saamelaisten tavoin. Joidenkin lähteiden mukaan joka neljännen kiertolaisperheen vanhemmat olisi pakkosterilisoitu.[1] Ruotsissa kiertolaistaustaisia lasketaan nykyään olevan noin 20 000–30 000[2] ja Norjassa arviolta 5 000–10 000. Skandinavian kiertolaisten oma kieli on skandoromani, jolla on muutamia tuhansia puhujia. Siitä on myös tullut joitakin lainasanoja sekä ruotsin että norjan kieliin.

Tunnetuin Skandinavian kiertolainen on 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut pelimanni Calle Jularbo, jota aikoinaan kutsuttiin Ruotsin harmonikkakuninkaaksi.[3] Myös vuonna 2014 Euroopan parlamenttiin valittu Soraya Post on äitinsä puolelta kiertolaissukua.[4][5]

Alkuperä

Skandinavian kiertolaisten alkuperästä on olemassa kolme yleistä teoriaa, joista ensimmäisen mukaan he ovat romaneja. Toinen teoria taas väittää, että kiertolaiset olisivat alun perin olleet jokin historiallinen yhteiskuntaluokka, joka toimeentulonsa vuoksi on omaksunut kiertävän elämäntyylin. Kolmas teoria esittää, että he periytyisivät Itä- ja Keski-Euroopasta tulleista sotilaista.[6]

Romaniteorian mukaan kiertolaiset polveutuvat romaneista, joita saapui Tukholmaan 1500-luvun alussa. Aina 1900-luvun alkupuolelle saakka kiertolaisista käytettiin tataareihin viittaavaa nimitystä "tatare", joka esiintyi jo Olaus Petrin teksteissä 1500-luvulla. Myöhemmin 1700-luvun lopulla yleistyi myös nimitys "zigenare" eli mustalainen. 1800-luvun lopussa Ruotsiin muutti kalderash-romaneita, joita alettiin kutsumaan "zigenare"-nimellä ja "tatare" säilyi kiertolaisten nimityksenä. Geneettisten tutkimusten perusteella kiertolaisilla on todettu olevan yhteneväisyyksiä Suomessa asuviin romaneihin, jotka alun perin ovat saapuneet Ruotsista.

Ruotsalaistutkija Adam Heymowskin vuonna 1969 tekemän väitöskirjan mukaan kiertolaiset olisivat taustaltaan ruotsalaista maalaisväestöä, joka oli talonpojista poiketen joutunut omaksumaan kiertävän elämäntavan. Myöhemmin he olisivat osaksi sekoittuneet niin ikään maata kiertäneiden romanien kanssa. Sotilasteorian mukaan kiertolaisten sukujuuret menisivät keskiajalla Lähi-idän kautta Eurooppaan saapuneisiin sotilaisiin, joita palveli eri valtakuntien armeijoissa. Tämä sotilasperinne olisi syynä sille, miksi suuri osa Skandinavian kiertolaisista ja myös Suomen romaneista aikoinaan hakeutui sotaväkeen, toisin kuin esimerkiksi Itä-Euroopassa asustaneet kalderash-romanit. Kiertolaisten ja Suomen romanien sukulaissuhteen todisteena pidetään myös Ruotsin armeijan kirjanpidosta löytyviä osin yhteneväisiä sukunimiä. Toisaalta niiden samankaltaisuuden saattaa selittää juuri molempien ryhmien armeijatausta.

Katso myös

Lähteet
  1. Vi resande är inte romer 10.1.2013. Arbetaren. Viitattu 26.5.2014.
  2. Resandefolket är en etnisk grupp 1.6.2010. Läkartidningen. Viitattu 26.5.2014.
  3. "Tattarungen" blev dragspelskungen 5.12.2013. Expressen. Viitattu 26.5.2014.
  4. "Det har ett stort symboliskt värde" 30.3.2014. Minoritet.se. Viitattu 26.5.2014.
  5. Ruotsista europarlamenttiin pääsi romanien puolustaja 26.5.2014. MTV3. Viitattu 26.5.2014.
  6. Valloner och resande 6.2.2006. Sveriges Radio. Viitattu 26.5.2014.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.