Sivuauringot

Sivuauringot ovat taivaalla Auringon molemmilla puolin näkyvät kaksi kirkasta, väriltään epämääräistä läikkää.[1] Sivuaurinkojen kirkkaus vaihtelee lähes huomaamattomasta häikäisevän kirkkaisiin ja ne ovat muodoltaan tyypillisesti pitkänomaisia kaventuen auringosta poispäin. Jääkide-esiintymän sijainnista riippuen toinen niistä voi olla kuitenkin myös toista kirkkaampi tai jompikumpi voi puuttua kokonaan.[2] Joskus sivuaurinkojen sisäreuna on punainen ja ulkoreuna sininen.[1]

Huomattavan kirkkaat sivuauringot auringon molemmin puolin.

Sivuauringot kuuluvat kaikkein tavallisimpiin haloilmiöihin.

Synty

Sivuauringot syntyvät, kun auringonvalo kulkee sellaisen jääkidepilven läpi, jossa kiteet ovat kuusikulmaisen laatan muotoisia. Valon kulusta kiteessä johtuu, että sivuauringon sisäreuna on aina vähintään 22° päässä auringosta, mutta auringon noustessa korkeammalle taivaalla, sivuauringot työntyvät auringosta poispäin. Samalla niiden kirkkaus vähenee nopeasti.[3] Jos jääkiteet heiluvat ilmassa, sivuaurinko pitenee korkeussuunnassa kaarimaiseksi.[4] Laattamaiset kiteet aiheuttavat sivuaurinkojen lisäksi myös zeniitinympäristön kaaren sekä harvinaisia 120° sivuaurinkoja. Sivuaurinkojen välittömässä läheisyydessä taivaalla voivat näkyä 22° rengas ja horisonttirengas.

Joskus sivuaurinkoja voi näkyä myös Kuun ympärillä.

Katso myös

Lähteet
  1. William J. Burroughs, Bob Crowder, Ted Robertson, Eleanor Vallier-Talbot, Richard Whitaker: Sää, Ihmeellinen luonto, s. 261. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5236-9.
  2. http://www.atoptics.co.uk/halo/parhelia.htm
  3. http://www.atoptics.co.uk/halo/dogalt.htm
  4. http://www.atoptics.co.uk/halo/dogfm.htm

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.