Siuro

Siuro on Nokian taajama sekä 11. kaupunginosa. Se on varsin laaja alue, johon kuuluu Siuronkosken länsipuolinen osa, joka on aiemmin kuulunut Suoniemen kuntaan; siellä sijaitsivat Suoniemen kunnan hallintoelimet. Turun ja Porin ja Hämeen läänien raja kulki Siuronkoskea pitkin vuoden 1972 loppuun saakka. Myös Linnavuori lasketaan usein Siuron osaksi. Pohjoisessa alue rajoittuu valtatiehen 11 ja etelässä Kuloveteen. Siurosta on matkaa Nokian keskustaan vajaat kymmenen kilometriä ja Tampereelle 25 kilometriä.

Siuro

Siuronkoski alkukeväästä
Kaupunki Nokia
Suuralue Pirkanmaa
Kaupunginosa nro 11
Väkiluku 2 526[1] (31.12.2015)
Postinumero(t) 37200

Vaikka Siuro on varsin kylämäinen, sen suurimmat työllistäjät ovat tehtaita: Agco Power -moottoritehdas ja Patrian moottorihuoltoyksikkö Linnavuoressa sekä Purson alumiinitehdas. Siurossa on myös rautatieasema, jossa pysähtyvät nykyään vain tavarajunat.

Nokialaissyntyinen Kari Peitsamo on tehnyt laulut nimeltä ”Shanghaista Siuroon”, ”Takaisin Siuroon” ja "Back to Siuro".

Historia
Siuron koulu.

Siuro syntyi Siuronkosken ja Tampere–Pori-rautatien risteyskohtaan 1890-luvulla radan valmistuessa. Hämeenkyröstä ja Kyröskoskelta kuljettiin vesitse Siuroon, josta jatkettiin junalla Tampereen tai Porin suuntiin. Tavaraliikennettä tuli Kyrön paperitehtaalta, joka kuljetti paperia ensin laivoilla, myöhemmin autoilla, Siuroon, jossa paperi kuormattiin juniin. Vielä 1960-luvulla Neuvostoliittoon mennyt vientipaperi lastattiin Siurossa. Kylässä oli aikoinaan myös malmivarasto, josta malmia lastattiin juniin. Valmetin Linnavuoren tehtaalle tehtiin myös pistoraide, joka palveli tehtaan tarpeita 1970-luvulle asti. Siuron rautatieasema (lyhenne Siu/Sru) rakennettiin Oulun radan pysäkin tyyppipiirustusten mukaan, samanlaisena kuin esimerkiksi Nokian, Karkun, Kiikan ja Nakkilan asemat samalla rataosalla. Asemarakennukseen lisättiin poikkipääty vuonna 1900 ja kumpaankin päähän siipiosa vuosina 1920–1922. Siipiosat, joita pidettiin asemarakennuksen ulkonäköön sopimattomina, purettiin rakennuksen restauroinnin yhteydessä vuonna 1985. Ratapihan länsipäässä oleva Siuronkosken rautatiesilta räjäytettiin kansalaissodan aikana vuonna 1918, mutta se saatiin korjattua vielä samana vuonna. Pistoraide Linnavuoren tehtaalle purettiin 1980-luvun lopulla. Henkilöliikenne Siuron asemalla lopetettiin vuonna 1989 ja tavaraliikenne vuonna 2002. Museovirasto on luokitellut Siuron rautatieaseman lähiympäristöineen valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi.[2]

Vajaat kolme kilometriä Siuron asemalta Porin suuntaan, Kuljun kartanon kohdalla, on sijainnut radan alkuperäisiin liikennepaikkoihin kuulunut Kuloveden seisake (lyhenne Kuv). Seisake nimettiin järven mukaan, koska Riihimäki–Tampere-radalla Lempäälässä sijaitsi jo Kulju-niminen liikennepaikka. Seisake palveli lähinnä vain Kuljun kartanon ja sen lähiympäristön tarpeita. Henkilöliikenne lopetettiin vuonna 1971 ja liikennepaikka lakkautettiin vuonna 1972. Paikalla olleet rakennukset on purettu.[3]

Ennen nykyisen tieyhteyden valmistumista (vuonna 1969) valtatie 11 kulki taajaman halki; tämä tie on nykyisin yhdystie 2505. Samaa reittiä kulki myös valtatie 9, kunnes se siirrettiin 1950- ja 1960-lukujen taitteessa Kuloveden eteläpuolelle.

Kylän nimen epäillään olevan saamelaisperäinen. Kylä on asuinpaikkana yli tuhat vuotta vanha.

Lähteet
  1. Asukasrakenne postinumeroalueittain 2015 Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2017.
  2. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 120–121. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  3. Iltanen 2010.

    Aiheesta muualla


    Nokian kylät

    Kulovesi | Pinsiö | Sarkola | Siuro | Sorva | Taivalkunta | Tottijärven kirkonkylä

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.