Sisu SA-110
Sisu SA-110 oli Sisu-Auton vuonna 1986 valmistama kevyen kaksiakselisen, nelivetoisen maastokuorma-auton prototyyppi. Auto oli osittain panssaroitu.[3]
Sisu SA-110 | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Valmistaja | Oy Sisu-Auto Ab |
Valmistusvuodet | 1986 |
Muut nimet | Kevyt-Masi[1] |
Tuotantomäärä | 6 kappaletta[2] |
Mitat ja massat | |
Pituus | 6 500 mm |
Leveys | 2 340 mm |
Korkeus | 2 840 mm[3] |
Akseliväli | 3 400 mm |
Maavara | 600 mm[3] |
Teho |
Deutz: 100 kW[3] Valmet: 110 kW |
Polttoaine | dieselöljy[1] |
Vetotapa | 4×4, tasauspyörästöjen lukot |
Jarrut | levyjarrut |
Aloite ajoneuvon kehittämiseen tuli puolustusvoimilta, joka huhtikuussa 1983 tiedusteli Sisu-Autolta mahdollisuutta jalkaväen miehistönkuljetustehtäviin tarkoitetun kevyen maastokuorma-auton kehittämiseen. Puolustusvoimat suunnitteli tuolloin yli tuhannen ajoneuvon hankintaa. Sisu-Auto luovutti vuoden 1986 lopussa puolustusvoimille prototyypin testausta varten.[3] Erittäin maastokelpoista autoa nimitettiin "Unimogin tappajaksi".[2]
Teknisiä tietoja
Moottorivaihtoehdoiksi tarjottiin Deutz BF 6 L 913 sekä Valmet 411 DSJ,[3] joka oli voimanlähteenä neljässä yksilössä.[1] Vaihteistona oli ZF-S5-35/2, joka oli kytketty Sisun omaa valmistetta olevaan alennusvaihteeseen. Autossa oli portaaliakselit ja levyjarrut. Rengaspaineita pystyi säätämään ohjaamosta käsin.[3]
Autossa oli vääntöjäykkä runko ja pyörien suuret liikevarat oli toteutettu jousituksella. Etuakselilla oli kierrejouset ja taka-akselilla paraabelilehtijouset.[3]
Lavalla oli tilaa 24 henkilölle. Kulku tapahtui takana ja sivuilla olleista avattavista kulkuaukoista.[3]
Ominaisuuksia
Testeissä auto todettiin liikkumisominaisuuksiltaan erittäin hyväksi ja sitä pidettiin maastokelpoisuudeltaan parhaana markkinoilla olleista pyöräajoneuvoista. Moottori käynnistyi 25 asteen pakkasessa. Autolla ajettiin 60 cm syvässä umpihangessa ja 75–85 cm:n syvyisessä vedessä ilman ongelmia. Auto nousi 30 asteen mäkiä ja sillä ajettiin 25 asteen nousuisen sorakasan yli vaivatta.[3]
Puutteina pidettiin moottorin liian pientä tehoa, väännön puutetta ja melutasoa; huippukierroksilla ohjaamossa mitattiin 88 dB lukemia. 9,4 metrin suuruista kääntösädettä pidettiin liian suurena ja kolmos- ja nelosvaihteiden välityksiä moitittiin.[3]
Auton korkea hinta oli yksi syy siihen, että sarjavalmistusta ei aloitettu. Se maksoi noin 85 % Masin ja puolet Pasin hinnasta.[3]
Lähteet
- Blomberg, Olli: Suomalaista Sisua vuodesta 1931 – Monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi, s. 136–137. Kotimaista Valmettia.... Karjaa: Oy Sisu Auto Ab, 2006. ISBN 952-91-4918-2.
- Blomberg, Olli: Suomalaista Sisua vuodesta 1931 – Monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi, s. 304. Puolustuksellistakin painoarvoa. Karjaa: Oy Sisu Auto Ab, 2006. ISBN 952-91-4918-2.
- Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 – Sisu SA-110, s. 141–144. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4.