Sisteri

Sisteri, cittern eli sisterni (engl. cittern, myös citharen, cithren, cittharn; saks. Cister, Cither, Cythar, Halszither, Zister, Zitter; ransk. cistre; it. cetara, cetera, cetra; esp. citara, cithara, citola) on 18:lla tai 19:llä kiinteällä metallista tai luusta tehdyllä otenauhalla varustettu metallikielinen näppäilysoitin, jonka kielisilta on liikuteltavissa. Sisterin edestäpäin katsottuna päärynää muistuttava runko on matala ja pohja tasainen tai vain hieman kupera. Soittimen kielten määrä on vaihdellut rakentajasta ja rakennuspaikasta riippuen: ranskalaiset sisterit olivat usein nelikuoroisia (kieliä kahdeksan), italialaiset kuusikuoroisia (kieliä 12), englantilaiset ja saksalaiset viisikuoroisia (kieliä kymmenen). Bassokokoisen sisterin eli ceteronen (saks. gross Cither, gross Zittern; ransk. cisteron; it. ceterone, citara tiorbata) kielten määrä on enimmillään 28.

Nainen ja sisteri. Pieter Cornelisz. van Slingelandtin öljymaalaus, 1677 (Mildred Anna Williams Collection, San Franciscon taidemuseo, San Francisco).

Sisteri oli suosionsa huipulla 1500–1600-luvuilla. Renessanssiaikana soittimen katsottiin periytyvän antiikin kitharasta (κιθάρα), vaikka edeltäjäksi on pikemmin osoitettava keskiaikainen citole.

Sisterin 1600- ja 1700-luvulla syntyneitä paikallisia erityismuotoja ovat mm. kellositra, englanninkitara ja portugalinkitara. Saksalaisella kielialueella sisteri koki uuden tulemisensa 1900-luvun vaihteessa, jolloin kehitettiin Thüringenin metsäsitra (saks. Lutherzither, Thüringer Waldzither, Waldzither, Wartburglaute), joka oli suosittu varsinkin Wandervogel-liikkeen parissa.