Sissipataljoona 3 (jatkosota)

Sissipataljoona 3 perustettiin Limingan kansakoululla. Maakunnan reserviläiset alkoivat kokoontua 15. ja 16. kesäkuuta 1941, ja saman aikaisesti saivat yksiköiden perustajiksi määrätyt käskynsä perustamisesta aluepäälliköltä kapteeni J Matinollilta. Perustettavat yksiköt olivat:

• Esikunta ja Esikuntakomppania, jonka miehet tulivat Limingasta. Yksikön määrävahvuus oli 9 upseeria, 23 aliupseeria ja 114 miestä yhteensä 146 henkeä (9 + 23 + 114 = 146)
• 1. sissikomppania, jonka henkilöstö saapui Lumijoelta (5 + 28 + 172 = 205)
• 2. sissikomppania, jonka henkilöstö saapui puoliksi Revonlahdelta ja Tyrnävältä
• 3. sissikomppania, jonka henkilöstö saapui Tyrnävältä
• Konekiväärikomppania, jonka henkilöstö saapui Limingasta (5 + 30 + 162 = 197). Komppanialla yhteensä 12 konekivääriä.
• Kranaatinheitinjoukkue, jonka henkilöstö saapui Siikajoelta (2 + 12 + 50 = 64). Joukkueella yhteensä 3 kappaletta kranaatinheitintä sekä 3 kappaletta 50 millimetrin kevyttä kranaatinheitintä.

Kaiken kaikkiaan joukko-osastoon olisi pitänyt määrävahvana saapua 31 upseeria (saapui 29) ja 149 aliupseeria sekä 842 miestä eli yhteensä 1 022 miestä.[1]

Varustilanne oli perustamishetkellä heikko, jolloin noin 30 prosenttia miehistä jäi puutteellisesti varustetuiksi. Jalkineita puuttui suhteellisesti eniten.[2]

Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin esikunnasta saapui 19. kesäkuuta kello 10.45 käsky marssia Ouluun ja kello 11.00 antoi Sissipataljoona 3:n komentaja majuri Lauri Könönen marssikäskyn, jonka mukaisesti pataljoona oli kello 12.00 jo marssilla.[2]

Marssi päättyi Ouluun Korvensuoran alkuun, jonka länsipuoliseen Yrjänän metsään leiriydyttiin telttoihin. Seuraavien parin päivän aikana täydennettiin puutteellista varustusta. Joukoille tiedotettiin 22. kesäkuuta sodan syttymisestä Saksan ja Neuvostoliiton välillä.[3]

Pataljoonalle annettiin käsky 24. kesäkuuta kello 12.30 valmistautua siirtymään autokuljetuksin Taivalkosken Jokijärvelle, mutta kello 15.00 annettiin uusi käsky, minkä mukaan marssi tapahtuisi rautatiekuljetuksena. Saman käskyn mukaan marssi tapahtuisi jo seuraavana yönä ja kuormaus junaan tapahtuisi 23.00 ja 00.30 välillä Oulun kaupungin kasarmin lastauslaiturilta. Pataljoonan 3. komppania ei kuitenkaan sopinut ensimmäiseen kuljetukseen, vaan seurasi muuta pataljoonaa neljä tuntia myöhemmin. Ensimmäinen juna lähti kohti Hyrynsalmea kello 02.54 ja perille saavuttiin 16.30.[4]

Pataljoona pystytti leirin 26. kesäkuuta Hyrynjärven rannalle 8 kilometriä Suomussalmen suuntaan. Pataljoona siirtyi 29. kesäkuuta Taivalalasen varuskuntaan Suomussalmelle ja samalla sille alistettiin 9. tykkikomppania.[5]

Sissipataljoona 3:lle annettiin 30. kesäkuuta kello 22.15 ensimmäinen sotatoimia koskeva käsky, jonka mukaan yksi sissikomppania tuli alistaa Ryhmä F:lle erillistehtävää varten Kuivajärven-Kontokin-Kostamuksen-Vuokkiniemen suunnassa. Alistukseksi määrätty 1. sissikomppania (kapteeni E Väisänen) vahvennettuna yhdellä konekiväärijoukkueella (vänrikki A. Pohjola) siirrettiin autokuljetuksena Kuivajärvelle. Tämä komppania tulisi olemaan runkona muodostettaessa Osasto Väisänen Ryhmä F:n hyökkäyksessä. Kuivajärvelle Osasto Väisäselle alistettiin kaksi linnoituskomppaniaa Linnoituspataljoona 14:stä, jotka jo aikaisemmin oli määrätty eteläsiivellä kylien miehitysjoukoiksi ja yhteydenpitoon 14. divisioonan Taisteluosasto Kekkoseen, joka hyökkäsi III armeijakunnan oikeallasivustalla.[6]

Loppuosa Sissipataljoona 3:sta sai käskyn 2. heinäkuuta siirtyä III armeijakunnan reserviksi Kokkojärven maastoon ja valmistautua edelleen marssimaan Vasovaaraan. Pataljoona majoittui Kokkojärvelle 8. kesäkuuta asti.[6]

Osasto Väisäsen tehtävänä oli vallattava Vuokinsalmi, Kontokki ja Kostamus, joihin kuhunkin oli jätettävä ainakin kahden ryhmän vahvuiset paikalliset komennuskunnat. Kostamuksesta osaston tulee edetä Vuokkiniemeen puhdistaen tien suunnan vihollisista, jonka jälkeen alistus Ryhmä F:lle päättyy.[7] Vuokinsalmen rajavartioasema sekä kylä miehitettiin 3. heinäkuuta ilman vastarintaa. Osasto jatkoi Kontokkiin, jonne saavuttiin 4. heinäkuuta vihollista kohtaamatta. Kostamukseen marssillakaan ei jouduttu taisteluun ja sinne saavuttiinkin seuraavana päivänä. Saman aikaisesti oli saatu yhteys oikealla olevaan Osasto Kekkoseen. Kostamuksesta marssittiin kohden Vuokkiniemeä, jonne saavuttiin 8. heinäkuuta.[8]

Osasto Väisänen hajotettiin 10. heinäkuuta Linnoituskomppaniat Klaus ja Pettinen (2. ja 3. komppania) palautettiin Linnoituspataljoona 14:ään ja seuraavana päivänä Sissipataljoona 3 oli taas kokonaisena samassa paikassa [9]. Samana päivänä koko pataljoona alistettiin Ryhmä F:lle ja se sai 13. heinäkuuta käskyn marssia Ponkalahteen Ryhmä F:n reserviksi.[10]

Ryhmä F:n komentaja eversti Uno Fagernäs antoi 16. heinäkuuta käskyn, jonka mukaisesti pataljoona siirtyi Osasto Vuokon taakse karttasana Allojärvi maastoon ollen edelleen ryhmän reservinä. Pataljoonan tehtävinä olivat:

• ottaa osillaan haltuun Vuonnisenniemen eteläkärjessä olevan kukkula-aseman varmistaen pohjoiseen
• valmistautuu yhteistoimintaan Osasto Vuokon kanssa oikealta saartaen katkaisemaan Vuonnisen ja Uhtuan välinen tie[11]

Seuraavana päivänä Sissipataljoona 3 alistetaan Osasto Vuokolle tehtävänä katkaista Vuonnisen ja Uhtuan välinen tie. Tavoite jäi kuitenkin saavuttamatta kovien taistelujen ja heikon huollon vuoksi. Osasto Vuokko sai uuden tehtävän tukea harhautushyökkäyksellä Pistojoen ylitystä heinäkuun 21. päivänä. Samana päivänä Sissipataljoona 3 irrotettiin Osasto Vuokosta ja se määrättiin suojaamaan etenemistä "kahden kuusen" kukkulalle. Sissipataljoona 3 osallistui Korpijärven taistelujen loppuvaiheessa aktiivisesti vihollisen vastahyökkäysten torjuntaan.

Seuraavina päivinä jatkettiin etenemistä kohden Uhtuaa. Pataljoona oli aluksi kärkipataljoonana, mutta Eldankajärven luoteislahden tasan 30. heinäkuuta saavutettuaan se siirtyi vuorokaudeksi lepoon.

Fagernäs antoi käskyn jatkaa hyökkäystä muodostamalla Osasto Malmin Jalkaväkirykmentti 11:stä sekä Sissipataljoona 3:sta. Osaston tehtävänä oli katkaista Uhtuan tie ja yhteistoiminnassa Osasto Vuokon kanssa tuhota Kiiskiskannaksen maastossa oleva vihollinen. Vihollisen lujan vastarinnan vuoksi taistelu oli vähällä epäonnistua, mutta murron synnyttyä vihollisen asemat nopeasti vyörytettiin. Taistelun jälkeisen huollon jälkeen Sissipataljoona 3 siirrettiin varmistustehtäviin.

Pataljoonan taistelut Uhtuan suunnalla loppuivat 15. elokuuta annetulla 3. divisioonan käskyllä, jonka mukaan pataljoona marssisi takaisin Vuonnisen Uhtuan maantien varteen, josta se autokuljetuksin siirrettäisiin Kiestinkiin Divisioona J:lle alistettuna.[12]

Uhtualta Kiestinkiin elokuun 18. ja 19. välisenä yönä saapunut Sissipataljoona 3 sai käskyn marssia Kiestingin Louhen rautatietä 18 kilometrin päässä olevaan maastoon ja valmistautua seuraavana päivänä hyökkäämään sieltä pohjoiseen maantielle parinkymmentä kilometriä Kiestingistä saksalaisten edessä tien tulppana olevien ja jo kuluneiden neuvostoliittolaisten Jalkaväkirykmenttien 242 ja 56 selkään.

Pataljoona sai käskyn 25. elokuuta ryhmittyä puolustukseen Veturipurolle. Tänä aikana se kuitenkin suoritti useita partisaanien torjunta ja tuhoamistehtäviä joko osillaan tai koko pataljoona koossa.

Käskyn rintamavastuun vaihdosta toivat Sissipataljoona 3:n esikuntaan kapteeni Jürgens ja yliluutnantti Neugebener 4. maaliskuuta 1943. Vaihtavana osastona oli saksalainen Vuoristopoliisirykmentti 18:n III pataljoona.[13]

Ensimmäisenä luovutti tukikohtansa 2. sissikomppania, joka siirtyi Heinäjärveltä Kiestingin kautta Kuusamoon. Tukikohdassa otti rintamavastuun 11. maaliskuuta saksalainen AA/6. SS-vuoristodivisioona Nord. Kuukauden loppuun mennessä pataljoona oli kokonaisuudessaan Kuusamossa, missä se viipyi huollettavana joitakin päiviä majoittuneena saksalaisten leirialueen parakeihin. Pataljoona siirtyi Hyrynsalmelle huhtikuun alussa ja lopulta se saapui 15. huhtikuuta Kajaaniin, jossa se majoittui Seppälän maamieskoulun – Kuluntalahden – Paltaniemen alueelle.[14]

Sissipataljoona 3:n nimi vaihtui 3. kesäkuuta, jolloin se määrättiin liitettäväksi uuteen vastaperustettuun 15. prikaatiin sen I pataljoonana.[15]

Sissipataljoona 3 menetti riveistään kaatuneina 9 upseeria, 32 aliupseeria sekä 119 miehistöön kuuluvaa eli yhteensä 160 henkeä. Lisäksi haavoittuneina 21 upseeria, 70 aliupseeria ja 365 miehistön jäsentä. Riveistä poistui vielä sairastuneina 9 upseeria, 40 aliupseeria sekä 204 miehistön jäsentä. Näiden lisäksi kadonneina ja sotavankeina menetettiin aliupseeri sekä neljä miestä. Yhteensä Sissipataljoona 3:n tappiot olivat 874 henkeä.

1. Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto (toim.): Suomen sota 1941–1945 – Sotatoimet Seesjärven ja Jäämeren välillä v. 1941. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kivi, 1954.
2. Karhunen Veikko: Vienan sissit – Sissipataljoona 3 jatkosodassa 1941–1943. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1976. ISBN 951-0-07822-0.

• Pohjan Prikaatin Kilta: JR 11 (Arkistoitu – Internet Archive)