Sisäinen standardi

Sisäinen standardi tarkoittaa analyyttisessä kemiassa ainetta, jota lisätään analyysin yhteydessä sama määrä kaikkiin näytteisiin ja standardiliuoksiin. Sisäistä standardia käytetään erityisesti kromatografisissa ja spektrometrisissä analyyseissä. Tuntemattoman näytteen pitoisuus määritetään vertaamalla sisäisen standardin vastetta näytteen vasteeseen esimerkiksi kromatografiassa kromatogrammissa standardin ja analyytin aiheuttamien piikkien pinta-alaa vertaamalla. Sisäistä standardia käyttämällä voidaan menetelmän satunnaisista ja systemaattisista virheistä, esimerkiksi näytteen käsittelyn virheet, matriisihäiriöt tai laitehäiriöt, aiheuttama vääristymä korjata, koska virheet vaikuttavat samalla tavoin sekä sisäiseen standardiin että tutkittavaan analyyttiin. Käyttämällä sisäistä standardia myös rinnakkaisten näytteiden keskihajontaa voidaan pienentää.[1][2][3][4]

Sisäinen standardin käyttö onnistuu vain silloin kuin sopiva standardi on olemassa. Sisäisen standardin tulisi käyttäytyä riittävän samankaltaisesti tutkittavan analyytin kanssa, mutta kuitenkin poiketa riittävästi, että esimerkiksi kromatografiassa sen retentio poikkeaa tutkittavasta aineesta riittävästi eli että se erottuu analyytistä. Sisäistä standardia ei myöskään saa olla jo valmiiksi tutkittavan näytteen matriisissa.[1][2][3][4]

Lähteet
  1. Daniel C. Harris: Quantitative Chemical Analysis, s. 90. W.H. Freeman and Company, 2007. ISBN 978-0-7167-7041-1. (englanniksi)
  2. Douglas A. Skoog, F. James Holler & Stanley R. Crouch: Principles of Intrumental Analysis. 6th Edition. Thomson Brooks/Cole, 2007. ISBN 978-0-495-12570-9. (englanniksi)
  3. William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 8.12. 93rd Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.1.2015). (englanniksi)
  4. Hans-Joachim Hübschmann: Handbook of GC/MS, s. 402. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-3-527-31427-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.1.2015). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.