Sirppiyökkönen

Hennon olemuksensa ja sirppimäisten siivenkärkiensä vuoksi sirppiyökköstä helposti tunnista yökköseksi. Etusiipien pohjaväri on vihertävän harmaa, siiven kärjestä selvästi mustanruskea. Etusiiven poikki kulkee kaksi vaaleankeltaista viirua, jotka tekevät siiven etureunan tuntumassa jyrkän mutkan sisäänpäin. Siiven kärkikaartuu sirppimäisesti ja heti sen takana ulkosyrjässä on syvä, kaareva lovi antaen siivelle hyvin tunnusomaisen muodon. Munuaistäplän kohdalla on kaksi mustaa pistettä. Takasiivet ovat tasaisen harmaat ja niissä on yksi kellertävä poikkiviiru. Siipiväli 21–32 mm.[1][2][3]

Hieman samannäköinen laji on sirppisiipiin kuuluva nyhäsirppisiipi (Falcaria lacertinaria).

Suomessa laji on tavattu ensimmäisen kerran vuonna 1916 ja se on levinnyt vähitellen lounaasta käsin itään ja sisämaahan päin. Nykyisin perhosta tavataan likimain Vaasa-Lieksa-linjalle saakka. Lentoaika alkaa kesäkuun lopussa ja viimeiset perhoset tavataan elokuun alkupuoliskolla.[4] Lajilla saattaa olla pieni toinen sukupolvi syyskuussa.

Melko harvinainen perhonen, joka saattaa yleistyä muutamaksi vuodeksi huomattavasti kadoten sitten taas lähes täysin. Sirppiyökkönen elää erilaisissa valoisissa metsissä, iäkkäitä puita kasvavissa puistoissa ja kuivissa kallioympäristöissä. Perhoset lentävät yöllä ja tulevat valolle, harvemmin syötille. Keskenkasvuinen toukka talvehtii ja koteloituu seuraavana kesänä maahan.[3]

Toukka syö puiden rungoilla kasvavia jäkäliä.[3]

• Suomen perhostutkijain seura^{[vanhentunut linkki]}
• vlindernet (hollanniksi)
• Bestimmungshilfe des Lepiforums^{[vanhentunut linkki]} (saksaksi)
• Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)