Aholeinikki

Aholeinikki (Ranunculus polyanthemos) on Euraasiassa tavattava, kuivien niittyjen leinikkilaji. Muiden leinikkien tapaan aholeinikki on myrkyllinen kasvi.[1]

Aholeinikki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Leinikit Ranunculus
Laji: polyanthemos
Kaksiosainen nimi

Ranunculus polyanthemos
L.
Katso myös

  Aholeinikki Wikispeciesissä
  Aholeinikki Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Herbaarionäyte aholeinikistä.
Aholeinikin kypsä hedelmistö pähkylöineen.

Monivuotinen aholeinikki kasvaa 20–80 cm pitkäksi. Varsi on pysty, paksutyvinen ja tavallisesti monihaarainen. Varren alaosa ja lehtiruodit ovat tavallisesti siirottavakarvaisia, joskus myös myötäkarvaisia tai kaljuja. Aluslehdet ovat tavallisesti pitkäruotisia, ja lehden lapa 3–5-sorminen, tavallisesti syvään kapealiuskainen ja keskilehdykkä ruoditon tai lyhytruotinen. Joskus lehtilapa on kolmisorminen, lehdykät vain jakoisia, liuskat leveitä ja hampaisia, keskilehdykkä ruoditon. Varsilehdet ovat aluslehtiä lyhyempiruotisia ja pienempiä sekä kapealiuskaisia. Kukat sijaitsevat yksittäin varren ja haarojen päissä. Kukkaperä on uurteinen, ja kukkapohjus on karvainen. Kukassa on kaksi kehäkiehkuraa. Verhiö on viisilehtinen, siirottava ja siirrotavakarvainen. Kullan- tai joskus vaaleankeltaisia, 9–15 mm pitkiä terälehtiä on viisi kappaletta. Terälehdissä on mesikuoppa. Aholeinikki kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Hedelmistössä on 3–4 mm pitkiä pähkylöitä, joissa on 0,5–1 mm pitkä ja tavallisesti vähän käyrä ota.[2]

Monimuotoinen ahonleinikki jaetaan kolmeen alalajiin: siroaholeinikkiin (subsp. polyanthemos), etelänaholeinikkiin (subsp. × polyanthemoides) sekä pyökkiaholeinikkiin eli pyökkileinikkiin (subsp. nemorosus).[3][4]

Suomessa tavattavista leinikkikasveista aholeinikki muistuttaa eniten niittyleinikkiä (R. acris). Jälkimmäinen on kuitenkin lehdiltään leveämpiliuskaisempi ja useimmiten kalju.[5]

Levinneisyys

Aholeinikki alalajeineen on mantereisen ilmaston euraasialainen laji, joka selvästi karttaa Euroopan merellisiä osia. Sitä kasvaa Tanskasta ja Saksasta itään aina Länsi-Siperiaan saakka. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Balkanin niemimaan Pohjois-Kreikkaan saakka, pohjoisessa Fennoskandian keskiosiin ja Pohjois-Venäjälle. Myös Kaukasuksen alueella on lajin laaja esiintymä. Satunnaisemmin aholeinikkiä kasvaa myös Iranissa ja Keski-Aasiassa.[5]

Suomessa aholeinikki on tavanomainen tai yleinen laji Kristiinankaupunki–Iisalmi–Lieksa-linjan eteläpuolella. Pohjoisempana laji harvinaistuu nopeasti, ja Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa laji on jo hyvin satunnainen.[6] Alalajeista aholeinikki on huomattavasti yleisempi ja sitä tavataan koko levinneisyysalueella, etelänaholeinikin esiintymien rajoittuessa lähinnä eteläiseen Suomeen. Pyökkileinikkiä ei tavata Suomessa.[4]

Elinympäristö

Aholeinikki kasvaa kuivahkoilla ahoilla, kedoilla, niityillä ja lehtoniityillä.[1] Perinteisten kasvupaikkojen vähennyttyä aholeinikki on monien muiden ketokasvien tapaan harvinaistunut. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla laji määritellään vaarantuneeksi.[7]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 77.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 75, 77.
  3. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 52.)
  4. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 175.
  5. Den virtuella floran: Backsmörblomma (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 7.11.2011.
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Aholeinikin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.11.2011.
  7. Ympäristö.fi: Kursun yhteislaidun Viitattu 7.11.2011.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.