Sirkku Peltola
Sirkku Peltola (oik. Sirkka-Liisa Peltola; s. 18. joulukuuta 1960 Kangasala) on palkittu suomalainen näytelmäkirjailija, dramaturgi ja ohjaaja, koulutukseltaan filosofian maisteri.[1] Peltola on ollut aktiivinen teatterintekijä 1980-luvulta.[2][3]
Sirkku Peltola | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 18. joulukuuta 1960 Kangasala |
Ammatti |
näytelmäkirjailija dramaturgi teatteriohjaaja |
Puoliso | Heikki Salo |
Käsikirjoittaja | |
Aktiivisena | 1985– |
Alma mater | Jyväskylän yliopisto |
Arvonimi | taiteen akateemikko |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Ura
Sirkku Peltolan esikoisnäytelmä Pikku jättiläinen esitettiin Jyväskylän ylioppilasteatterissa vuonna 1985. Peltola pitää tätä merkittävimpänä teoksistaan, koska sen avulla hän löysi ”oman estetiikkansa”. Peltola on siitä eteenpäin toiminut monissa eri teattereissa, muun muassa Kuopion kaupunginteatterissa, Lahden kaupunginteatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa ja Helsingin Kaupunginteatterissa. Peltolan hahmot ovat usein tragikoomisia antisankareita.[2][4] Hänen näytelmänsä käsittelevät sellaisia aiheita kuin yksinäisyys, vieraantuneisuus, työttömyys, kuolema ja köyhyys.[5]
Peltola on saanut uransa aikana monia eri palkintoja ja tunnustuksia. Hänen näytelmiään on käännetty yli kymmenelle kielelle. Hän on myös toiminut Tampereen Teatterikesän taiteellisena johtajana sekä Teatteriohjaajaliiton hallituksessa.[2]
Peltolalle tärkeimpiä kirjailijoita ja teoksia on Väinö Linnan Pohjantähti-trilogia, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Hella Wuolijoen Niskavuori-sarja.[2]
Palkintoja ja tunnustuksia
- Jyväskylän kaupungin taidepalkinto 1987[2]
- Ikiliikkujateatterin tunnustuspalkinto 1988[2]
- Suomen näytelmäkirjailijaliiton Lea-palkinto 2002[2]
- Pirkanmaan läänin taidepalkinto 2004[2]
- Olavi Veistäjä -palkinto 2005[2]
- Suomi-palkinto 2005[2]
- Kalle Kaiharin kulttuuripalkinto 2007
- Tampereen kaupungin ensimmäisen luokan kultainen ansiomitali 2008[2]
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2009[6]
- Pro Finlandia 2018[7]
- Taiteen akateemikko 2023[8]
Näytelmiä
Näytelmä | Nimike | Teatteri | Vuosi |
---|---|---|---|
Pikku jättiläinen | Kirjailija/käsikirjoittaja | Jyväskylän ylioppilasteatteri | 1985 |
Naistenhurmaaja | Dramaturgi | Kuopion Kaupunginteatteri | 1988 |
Se tavallinen tarina | Ohjaaja | Jyväskylän Kaupunginteatteri | 1988 |
Ollin oppivuodet | Dramaturgi | Lahden Kaupunginteatteri | 1990 |
Variksen veli | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | KOM-Teatteri | 1991 |
Ketunkivi | Dramaturgi/ohjaaja | Jyväskylän Kaupunginteatteri | 1991 |
Tähtitaivaankatu 3 | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | Lahden Kaupunginteatteri | 1993 |
Maailman baari | Kirjailija/käsikirjoittaja | Turun Uusi Teatteri | 1993 |
Sezuanin hyvä ihminen | Ohjaaja | Lahden Kaupunginteatteri | 1994 |
Vanhan ruhtinaan rakkaus | Ohjaaja | Lahden Kaupunginteatteri | 1994 |
Meijeri | Ohjaaja | Teatteri Eurooppa Neljä | 1994 |
Puuttuva pala | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | Lahden Kaupunginteatteri | 1994 |
Prinssi ja kerjäläispoika | Dramaturgi/ohjaaja | Helsingin Kaupunginteatteri | 1995 |
Sokeria, sokeria! | Kirjailija/käsikirj./ohjaja | Rauman Kaupunginteatteri | 1996 |
Salka Valka | Kääntäjä/dramaturgi/ohj. | Tampereen Työväen Teatteri | 1997 |
Annetaan hääpuku pois | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 1998 |
Kaunotar ja hirviö | Dramaturgi | Jyväskylä Kaupunginteatteri | 1998 |
Pastori Tarsalainen ja
viidakon lait |
Kirjailija/käsikirjoittaja | Teatteri Eurooppa Neljä | 1998 |
Knut Pitkäjalka | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | AHAA Teatteri | 1999 |
Avoimien ovien päivä | Dramaturgi/ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 1999 |
Haikarapolska | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | Jyväskylän Kaupunginteatteri | 2000 |
Anna Liisa | Sovitus/ohjaaja | Lahden Kaupunginteatteri | 2000 |
Elviksen keittiössä | Ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2001 |
Kaikkihan me onnumme | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | Rauman Kaupunginteatteri | 2002 |
Sydänkohtauksia | Dramaturgi/ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2002 |
Mummun saappaassa soi fox | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2002 |
Suu messingillä | Ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2003 |
Suomen hevonen | Kirjailija/käsikirjoittaja | Mikkelin Teatteri | 2006 |
Patukkaooppera | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2007 |
Kauppamatkustajan kuolema | Kääntäjä | Kokkolan Kaupunginteatteri | 2008 |
Yksiöön en Äitee ota | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2008 |
Reviisori | Sovitus/ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2009 |
Pieni raha | Kirjailija/käsikirj./ohj./äänisuun. | Tampereen Työväen Teatteri | 2009 |
Ilimari Jauhiaasen teräksinen
takavyö |
Ohjaaja | Hämeenlinnan Kaupungin Teatteri | 2010 |
Suruttomat | Kirjailija/Käsikirjoittaja | Kotkan Kaupunginteatteri | 2010 |
Lämminveriset | Kirjailija/käsikirjoittaja | Mikkelin Teatteri | 2011 |
Lento | Kirjailija/Käsikirj./ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2012 |
Ihmisellinen mies | Kirjailija/käsikirjoittaja | Turun Kaupunginteatteri | 2014 |
Hevosten keinu | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2015 |
Papparaisen uni | Ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2016 |
Ansa | Kirjailija/käsikirjoittaja | Jyväskylän Kaupungin Teatteri | 2016 |
Tyttö ja varis | Kirjailija/käsikirjoittaja | Tampereen Teatteri | 2016 |
Viita 1949 | Ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2016 |
Tytöt 1918 | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2018 |
Tarkastaja tulee! | Sovitus | Kajaanin Kaupunginteatteri | 2018 |
Pässi | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2018 |
Koiran morsiamet | Kirjailija/käsikirj./ohjaaja | Tampereen Työväen Teatteri | 2019 |
Yksityiselämä
Sirkku Peltola syntyi viisilapsiseen perheeseen Kangasalla.[9] Hän asuu nykyään Lauri Viidan vanhassa talossa Tampereen Pispalassa yhdessä puolisonsa, muusikko Heikki Salon kanssa.[10] Heillä on kaksi lasta, Pilke ja Valentin.[9]
Sirkku Peltolan veli on näyttelijä Sulevi Peltola.[11]
Kirjallisuutta
- Löytty, Olli ym. (toim.): Sirkku Peltola 2020. Tampere: Sateen ääni, 2020. ISBN 978-952-69328-1-1.
Lähteet
- Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 680. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- Peltola, Sirkku Kirjasampo. Viitattu 25.8.2021.
- Kaskinen, Hannu: Ohjaaja-kirjailija Sirkku Peltola: tärkeintä on nauru 20.1.2016. Lapsen Maailma. Viitattu 25.8.2021.
- Sirkku Peltola Ilona-tekijähaku. Viitattu 25.8.2021.
- Junnikkala, Jutta: Suomen Hevonen -näytelmä. Esipuhe. Suomen Näytelmäkirjailijaliitto, 2005. ISBN 952-5601-03-X.
- Ehdokkaita ja palkittuja piki.verkkokirjasto.fi. Arkistoitu 14.8.2020. Viitattu 25.8.2021.
- Koskinen, Anu Leena – Solja, Päivi: Palkitulla näytelmäkirjailijalla Sirkku Peltolalla oli lapsena vain yksi tavoite – nyt hän kirjoittaa kolmea tekstiä yhtä aikaa: "Olen työjuhta" 5.12.2018. Yle Uutiset. Viitattu 25.8.2021.
- Kolme uutta taiteen akateemikkoa. Ilta-Sanomat, 24.3.2023, s. 12.
- Kauppinen, Eeva: "Epäilen valtaa, koska siinä on jonkinlaista hyväksikäyttöä aina" – Pohjoisen teattereissa eletään pienoista Sirkku Peltola-buumia Kaleva. 19.11.2018. Viitattu 25.8.2021.
- Siltanen, Mari: Heikki Salo löysi Pispalanharjun kodistaan lakeuksien mielenrauhan ja venäläisen bunkkerin keittiön pöydäksi 31.1.2016. Yle Uutiset. Viitattu 25.8.2021.
- Korhonen, Minna: Kuusi kuvaa Sirkku Peltolan elämästä 13.5.2015. Yleisradio. Viitattu 25.8.2021.
Aiheesta muualla
- Seppälä, Aila: Heikki Salon ja Sirkku Peltolan liitto kestää. Iltalehti 10.12.2007.
- Miten minusta tuli minä, Sirkku Peltola. Ylen Elävä arkisto.
- Sirkku Peltola Tampereen kaupunginkirjaston sivuilla. (Arkistoitu sivu)
- Näytelmäkirjailija Sirkku Peltola kertoo tragikoomisia tarinoita ihmisistä yhteiskunnan reunamilla. Helsingin Sanomat.
- Voi sanoa, että on oppinut sen, ettei mitään opi, sanoo Sirkku Peltola, 60.
- Tamperelaiskirjailija Sirkku Peltola harkitsee jatkoa suositulle näytelmäsarjalle.
- Ilokiveltä maailmalle – Sirkku Peltola kertoo yhteiskunnasta pienen tarkasteluluukun läpi.
- Ohjaaja-kirjailija Sirkku Peltola: Tärkeintä on nauru.