Sirkkahaukka
Sirkkahaukka (Ictinia mississippiensis) on pienikokoinen sirkkahaukkojen sukuun kuuluva haukkalaji, joka elää Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Se on kooltaan 34–38 senttimetriä pitkä ja syö pääasiassa hyönteisiä.
Sirkkahaukka | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
Heimo: | Haukat Accipitridae |
Alaheimo: | Buteoninae |
Suku: | Sirkkahaukat Ictinia |
Laji: | mississippiensis |
Kaksiosainen nimi | |
Ictinia mississippiensis |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Aikuinen sirkkahaukka painaa 214–388 grammaa ja on 34–38 senttimetriä pitkä. Siipiväli on 94–100 senttimetriä.[3] Naaras on huomattavasti koirasta suurempi.[4][5]
Sirkkahaukka muistuttaa ulkonäöltään etelänsirkkahaukkaa ja viheltäjähiirihaukkaa.[6][5] Sen pää ja rinta ovat vaaleanharmaat, siivet ja pyrstö puolestaan mustat tai tummanharmaat.[4] Siivet ovat kapeat ja teräväkärkiset. Jalat ovat keltaiset tai oranssit.[5] Silmät ovat aikuisilla yksilöillä punaiset, nuorilla harmaammat.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
Sirkkahaukka pesii Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltojen eteläosissa ja talvehtii Etelä-Amerikassa Etelä-Brasiliassa, Itä-Boliviassa, Pohjois-Argentiinassa ja Paraguayssa.[7] Ne muuttavat 200–300 yksilön parvissa, jotka lähtevät liikkeelle syyskuussa.[3][5] Laji viihtyy avoimissa metsissä, preerioilla ja jokien varsilla kasvavissa metsissä, varsinkin lehdoissa.[4]
Elintavat
Vanhin tunnettu sirkkahaukka on elänyt 11-vuotiaaksi. Sirkkahaukat ovat sosiaalisia ja liikkuvat usein ryhmissä. Yksi hiirihaukka liikkuu elinalueelleen 3–20 (keskimäärin 14) kilometriä.[5]
Pesintä
Sirkkahaukkojen paritteluaika on touko–heinäkuussa.[5] Haukka rakentaa tikuista ja pienistä oksista ison ja litteän pesän 3–30 metrin korkeudelle puuhun, mutta se voi käyttää myös vanhoja variksen pesiä. Naaras munii pesään 1–3, yleensä kaksi, sinivalkoista munaa.[4][5] Samaa pesää voidaan käyttää useana vuonna. Poikasia ruokitaan hyönteisillä, ja emot ovat harvoin poissa pesältä yli minuuttia.[4] Emot puolustavat poikasia aggressiivisesti. Poikasia ruokitaan vähintään kuuden viikon ajan.[5] Ne oppivat lentämään 30–35 vuorokauden ikäisinä ja lähtevät pesästä noin kymmentä päivää myöhemmin.[4][3][5] Pöllöt, haukat, oravat ja pesukarhut syövät munia, ja vain noin kaksi kolmasosaa munista selviää aikuisiksi linnuiksi.[4] Sirkkahaukka saavuttaa sukukypsyyden kaksivuotiaana. Laji on yksiavioinen.[5]
Ravinto
Sirkkahaukka syö pääasiassa hyönteisiä, kuten sudenkorentoja ja heinäsirkkoja, jotka se nappaa lennosta.[4][5] Se syö myös lepakoita, liskoja, pieniä käärmeitä, pikkulintuja, sammakoita ja kaloja.[3][5] Se saalistaa keskimäärin 400 metrin etäisyydellä pesästään. Se voi syödä saalista lennossa.[5]
Lähteet
- BirdLife International: Ictinia mississippiensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Ictinia mississippiensis (TSN 554268) itis.gov. Viitattu 1.10.2012. (englanniksi)
- Mississippi Kite (Ictinia mississippiensis) 27.8.2011. Planet of Birds. Viitattu 15.9.2012. (englanniksi)
- Mississippi Kite – Life History All About Birds. Viitattu 15.9.2012. (englanniksi)
- Stepp, Jamie: Ictinia mississippiensis Mississippi kite Animal Diversity Web. Viitattu 15.9.2012. (englanniksi)
- Mississippi Kite Ictinia mississippiensis Global Raptors Information Network. Arkistoitu 28.10.2012. Viitattu 15.9.2012. (englanniksi)
- Range Map - Mississippi Kite Ictinia mississippiensis Neotropical Birds. Viitattu 15.9.2012. (englanniksi)