Arthur Conan Doyle

Arthur Conan Doyle syntyi Edinburghissa, Skotlannissa. Koska hänen vanhempansa olivat hartaita katolilaisia, poika lähetettiin yhdeksänvuotiaana jesuiittojen alkeiskouluun. Uskonnollista hänestä ei kuitenkaan tullut, vaan Doyle hylkäsi katolilaisuuden ja hänestä tuli agnostikko.[1]

Doylen äiti oli lukenut ja taitava tarinankertoja, jolla oli suuri vaikutus poikaansa. Doyle kertoi myöhemmin muistavansa varhaislapsuudestaan parhaiten juuri äitinsä kertomat tarinat. Doylen isä oli viinaanmenevä taiteilija, joka joutui lopulta hoitolaitokseen pojan kouluopintojen päättymisen aikoihin. Perhe oli vähätuloinen, joten varakkaat sukulaiset maksoivat nuoren Doylen seitsenvuotiset opinnot jesuiittakoulussa Englannissa.[2]

Doyle aloitti vuonna 1876 lääketieteen opinnot Edinburghin yliopistossa. Parin vuoden opiskelun jälkeen hän kirjoitti ensimmäisen tarinansa The Mystery of Sasassa Valley, jonka edinburghilainen Chamber’s Journal -lehti julkaisi. Myös hänen seuraava tarinansa julkaistiin.[2]

Kolmantena opiskeluvuotenaan Doyle toimi laivalääkärinä arktisella valaanpyyntialuksella. Hän valmistui lääkäriksi vuonna 1881 ja työskenteli aluksi Länsi-Afrikan rannikolla liikennöivässä höyrylaivassa. Hän työskenteli vähän aikaa Plymouthissa ja muutti sen jälkeen Portsmouthiin, missä hän avasi oman praktiikkansa. Aluksi asiakkaita oli vähän, mutta kolmantena vuonna Doyle ansaitsi jo hyvin. Doyle avioitui vuonna 1885 Louisa Hawkinsin kanssa. Pari sai kaksi lasta, tyttären ja pojan.[2]

Doylen ensimmäinen julkaistu kertomus oli ”The Mystery of Sasassa Valley”, joka julkaistiin Chambers Journal -lehdessä. Kun kirjailijan työ alkoi kannattaa paremmin, Doyle alkoi lääkärintyönsä lomassa vuonna 1886 kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan Punaisten kirjainten arvoitus, joka ilmestyi seuraavana vuonna. Romaanin päähenkilöt ovat hänen myöhemmästäkin tuotannostaan tutut salapoliisi Sherlock Holmes ja hänen toverinsa Tohtori Watson. Holmesin esikuvaksi on mainittu kirurgi ja tohtori Joseph Bell, joka oli ollut Doylen opettaja Edinburghin yliopistossa ja jolla oli poikkeukselliset huomio- ja järkeilytaidot.[3] Holmesin hahmosta tuli nopeasti suuri menestys ja maailmankuulu, mutta Doyle itse arvosti aina enemmän vakavia historiallisia romaanejaan, runouttaan ja näytelmiään. Toinen Holmes-romaani Neljän merkki ilmestyi 1890.[2]

Doyle vuonna 1893

Doyle matkusti Wieniin erikoistuakseen siellä silmätautioppiin. Kielivaikeudet kuitenkin keskeyttivät opinnot, ja Doyle palasi vaimoineen Lontooseen. Siellä hän avasi praktiikan Upper Wimpole Streetillä. Asiakkaita ei ollut paljonkaan, joten Doylella oli aikaa kirjoittaa. Hän kirjoitti Strand Magazineen useita Sherlock Holmes -tarinoita seuraavien vuosikymmenten ajan, vaikka pitikin välillä niistä pitkiä taukoja. Keväällä 1891 hän jätti lääkärintoimensa ja ryhtyi kokoaikaiseksi kirjailijaksi. Sherlock Holmesin hahmon hän surmasi vuonna 1893, mutta suuren kysynnän ja rahantarpeensa vuoksi herätti hahmon myöhemmin jälleen henkiin. Koko uransa aikana Doyle kirjoitti neljä Holmes-romaania ja 56 kertomusta.[2]

Doyle pyrki vuosisadan vaihteessa vapaaehtoisena Etelä-Afrikan buurisotaan, ja hänet otettiin palvelukseen lääkärinä vuonna 1900. Doyle kirjoitti muutaman kuukauden kokemuksistaan arvostetun 500-sivuisen The Great Boer War -kronikan. Doyle aateloitiin vuonna 1902. Hän pyrki kaksi kertaa parlamenttiin mutta ei tullut valituksi.[2]

Doylen vaimo Louisa sairastui tuberkuloosiin 1890-luvun alussa, ja Doyle hoiti vaimoaan hänen kuolemaansa 1906 saakka. Vuodesta 1897 alkaen Doylella oli ollut platoninen suhde Jean Leckien kanssa, josta tuli hänen vaimonsa vuonna 1907 Louisan kuoltua. Pari asettui Sussexiin ja sai kolme lasta.[2]

Doyle osallistui vuosien 1906 ja 1912 välillä kahden rikostapauksen selvittelyyn, joissa hän toi esille todisteita tuomittujen syyttömyydestä.[2]

Seikkailuromaani ja varhainen scifi-kertomus Kadonnut maailma (1912) oli suurmenestys, vaikka Doyle itse pitkin sitä vain poikakirjana. Hän kirjoitti romaanille neljä jatko-osaa. Ensimmäisessä maailmansodassa Doyle menetti poikansa ja veljensä. Sodan jälkeen Doyle alkoi harrastaa spiritualismia ja okkultismia ja kirjoitti aiheesta muun muassa professori Challenger -romaanin The Land of Mist. Kirjassaan The Coming of the Fairies (1921) Doyle esittelee vakuuttuneesti Cottingleyn keijukaisista otettuja valokuvia. Doylen harrastus maksoi hänelle paljon rahaa ja teki hänestä monen silmissä naurunalaisen. Saadakseen rahaa Doyle palasi 1920-luvulla jälleen Sherlock Holmes -tarinoiden pariin.[2]

Minsteadin kylässä sijaitseva Arthur Conan Doylen hauta

Arthur Conan Doyle kuoli sydänkohtaukseen kesällä 1930 kotonaan Windleshamissa, Sussexissa.[2]