Sipoon kahakka

9. tammikuuta 1918 oli Sipoossa kylmä ja tuulinen päivä, jolloin lämpötila pysyi 20 pakkasasteen tuntumassa. Helsingin punakaartin osasto astui Keravalle kello 5.20 lähteneeseen paikallisjunaan, tarkoituksenaan jatkaa sieltä Sipooseen suorittamaan ase- ja elintarviketakavarikkoja.[1] Osa punakaartilaisista jäi junasta Malmin, Tikkurilan ja Korson asemilla, joille asetettiin vartiomiehet ja samalla myös kylissä sijainneet puhelinkeskukset vallattiin. Sanomalehtitietojen mukaan junanlähettäjä ei Keravalla suostunut päästämään Porvooseen matkalla ollutta junaa eteenpäin, jolloin punakaartilaiset pakottivat sen liikkeelle.[4]

Kun Porvoon juna viimein saapui Nikkilän asemalle, liittyi helsinkiläisten joukkoon vielä paikallisia järjestyskaartin miehiä.[4] Neljä punakaartilaista jäi asemalle vartioon, ja muut jakaantuivat kahteen osastoon. Niistä toinen valtasi Nikkilän kunnantalon ja puhelinkeskuksen, aloittaen samalla etsimään kylästä elintarvikkeita ja aseita. Toinen osasto puolestaan jatkoi nykyistä Isoa Kylätietä pitkin kohti reilun kilometrin päässä sijaitsevaa Sipoon kirkonkylää, jossa surin osa paikallisesta porvaristosta asui.[1] Suojeluskuntalaiset olivat jo saaneet Keravalta sähkeen, jonka mukaan noin 70 punakaartilaista oli saapumassa junalla Nikkilään. Sipoon kirkolle hälytettiin noin 60 miestä, joista vajaalla puolella oli sotilaskivääri, muiden ollessa varustautuneina haulikoilla ja revolvereilla.[3]

Suojeluskuntalaiset asettuivat ampumaketjuun hautausmaan pohjoispuolella sijainneen Storkärrsskogenin metsän reunaan, jonne punakaartin kuuden miehen etujoukko saapui puolenpäivän aikaan. Suojeluskuntalaisiin kuulunut poliisi kehotti heitä antautumaan, johon punakaartilaiset Schybergsonin mukaan vastasivat ampumalla. Laukaustenvaihdon yhteydessä neljä punakaartilaista haavoittui ja kaksi lähti pakoon, joista toista ammuttiin kuollettavasti selkään. Punakaartin pääjoukon ehtiessä apuun, suojeluskuntalaiset vetäytyivät läheiseen pappilaan, jonne he asettuivat puolustusasemiin. Toinen tulitaistelu päättyi lopulta noin kello 14, jolloin punakaartilaiset perääntyivät Nikkilän asemalle odottamaan Helsingistä saapuvia apuvoimia. Haavoittuneet toimitettiin lääkärin hoitoon Nikkilän mielisairaalaan, jossa yksi punakaartilainen menehtyi vammoihinsa.[1][3]

Punakaartin vetäydyttyä Nikkilän asemalle, suunnittelivat suojeluskuntalaiset tekevänsä kiertoliikkeen radan pohjoispuolella sijaitsevan Martinkylän kautta, ja näin saartavansa heidät. Ajatuksesta kuitenkin luovuttiin, kun tuli tieto, että Sipoon eteläpuolella Immersbyssä ja Söderkullassa oli 150:n punakaartilaisen osasto valmiina marssimaan kohti kirkonkylää. Ne estivät myös pitäjän eteläosassa olleiden suojeluskuntalaisten saapumisen apujoukoiksi. Helsingin suojeluskuntalaiset puolestaan olivat jo aamulla saaneet tiedon punakaartin toimista, jolloin he päättivät viedä Sipooseen lisää kiväärejä. Punakaartilaisten pitäessä hallussaan rautatieasemia, aseet kuljetettiin Eteläsatamasta meren jäätä pitkin hiihtämällä Sipoonlahden kautta. Richard Schybergsonin ja Ivar Ståhlen johtama 20 miehen ryhmä ehti kuitenkin perille vasta myöhään iltapäivällä taistelun jo tauottua.[3] Myös Porvoon suojeluskunta oli tulossa apuun, mutta päätti lopulta pysyä kaupungissa, kun punakaartilaisten pelättiin saapuvan hakemaan paikalliselta työväenyhdistykseltä sen hallussa olleita yleislakon aikana takavarikoituja aseita.[5]

Punakaarti sai myöhään illalla avukseen Helsingistä ja Korsosta saapuneen 100–150 miehen osaston. Lehtitietojen mukaan Helsingin rautatieasemalla olleet asemamiehet kieltäytyivät senaatilta saamansa käskyn johdosta päästämään heidän junaansa matkaan. Punakaartilaiset kuitenkin ottivat aseilla uhkaamalla käyttöönsä neljä vaunua ja veturin antamaansa maksusitoumusta vastaan. Juna pääsi lopulta liikkeelle kuuden jälkeen illalla, ja Keravalta apuvoimat jatkoivat Nikkilään kello 21.10 lähteneellä matkustajajunalla.[4] Helsingistä saapuneet olivat valmiita taisteluun suojeluskuntalaisia vastaan, mutta välikohtaukseen osallistuneet halusivat jo pitkän päivän jälkeen takaisin kotiinsa. Punakaartilaiset kävivät keskinäisiä neuvotteluja, ja päättivät matkustaa takaisin kello 22.20 lähteneellä junalla. Sisällissodan aikaisista Sipoon tapahtumista kirjoittaneen Martin Anderssonin mukaan Helsinkiin vietiin myös kaksi vangiksi saatua suojeluskuntalaista.[1] Sipoon suojeluskunta ehti vielä illan aikana hälyttämään apuvoimia Itä-Uudeltamaalta, mutta liikkelle lähteneet Porvoon maalaiskunnan, Pornaisten ja Mäntsälän suojeluskuntien joukot kääntyivät takaisin kuultuaan punakaartilaisten poistumisesta.[3]