Siperiankurmitsa
Siperiankurmitsa (Pluvialis fulva) on keskikokoinen kahlaajalintu. Aikaisemmin sitä pidettiin amerikankurmitsan alalajina.
Siperiankurmitsa | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
Heimo: | Pluvialidae |
Suku: | Kurmitsat Pluvialis |
Laji: | fulva |
Kaksiosainen nimi | |
Pluvialis fulva |
|
Katso myös | |
Siperiankurmitsa Wikispeciesissä |
Koko ja ulkonäkö
- Pituus 21–25 cm
- siipien kärkiväli 60–70 cm
- paino 100–200 g.
Kapustarinnan näköinen kahlaaja. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori yksilö ja talvipukuinen täyskasvuinen ovat lähes samannäköisiä. Ääni muistuttaa mustaviklon kutsuääntä.[2]
Levinneisyys
Siperiankurmitsa pesii Pohjois-Siperiassa ja Länsi-Alaskassa. Koko maailman populaation koko on 170 000–220 000 yksilöä – laji on elinvoimainen.[1] Se talvehtii Etelä-Aasiassa ja Australiassa. Suomessa siperiankurmitsa on tavattu vuoteen 2015 mennessä 88 kertaa.[3]
Elinympäristö
Muuttomatkoillaan siperiankurmitsa lepäilee ja ruokailee lieterannoilla, niityillä ja pelloilla. Se pesii tundralla.
Lisääntyminen
Pesä on maassa, kasvillisuuden suojassa. Munia on kerralla 4. Niitä kumpikin puoliso hautoo noin 26 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 22 päivän ikäisinä.[4]
Ravinto
Lähteet
- BirdLife International: Pluvialis fulva IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.5.2014. (englanniksi)
- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
- Oiseaux