Siperian valloitus

Venäjä valloitti Siperian 1500- ja 1600-luvuilla. 1700- ja 1800-luvuilla venäläiset siirtokunnat kattoivat jo alueen, joka ulottui Pohjois-Amerikan länsirannikolle asti. Siperian hallinta toi Venäjälle merkittävät tulot, kun se sai osuutensa alueen turkiskaupan tuloista. Siperian valloituksen myötä alueen alkuperäisasukkaat myös kristillistyivät ja venäläistyivät.

Venäjän laajentuminen vuosina 1500–1900.

Stroganovin kauppiassuku ja tsaari Iivana Julma aloittivat 1580-luvulla hankkeen, jossa Stroganovit kävivät turkiskauppaa Siperiassa ja Venäjän valtio tuki toimintaa. Tsaari halusi saada osuuden turkiskaupasta, jota käytiin englantilaisten kanssa Arkangelin satamakaupungissa. Stroganovit värväsivät kasakoita, jotka lähtivät valloittamaan Siperiaa vuonna 1582. Vuoteen 1640 mennessä kasakat olivat saavuttaneet Tyynenmeren rannikon ja saaneet hallintaansa Siperian joet ja maareitit.[1] Tsaarin palveluksessa olleet joukot kävivät Amurjoen laaksossa yhteenottoja Kiinan armeijan kanssa, mutta nämä loppuivat kun vuonna 1689 solmittiin Nertšinskin rauhansopimus, jossa määriteltiin Kiinan ja Venäjän rajat. Nämä rajat olivat voimassa 1800-luvun puoleenväliin asti, jolloin raja siirrettiin nykyiselle paikalleen, huomattavasti entistä etelämmäksi.[1][2] 1730-luvulla Venäjän siirtokuntia oli Alaskassa asti ja vuoteen 1810 mennessä niitä oli Pohjois-Kaliforniassa asti. Venäjä hallitsi imperiumia kymmenien kauppa-asemien ja varustuksien avulla.[1]

Venäläisillä ja kasakoilla oli ylivoima Siperian alkuperäisasukkaita vastaan: heillä oli tuliaseita ja jokiveneisiin kiinnitettyjä tykkejä, Venäjän armeija auttoi heitä silloin, kun eivät olleet sodassa Osmanien valtakunnan, Puolan tai Ruotsin kanssa, he pystyivät viestimään pitkien matkojen päähän ja heillä oli vastustuskykyä monille sellaisille taudeille, joita vastaan siperialaisilla ei ollut lainkaan tai oli vain vähän vastustuskykyä. Esimerkiksi jukagiirien väkiluku romahti kahden kolmasosan verran pääasiassa isorokon takia.[1]

Vuonna 1621 Siperiasta muodostettiin oma arkkihiippakuntansa Venäjän ortodoksisen kirkon alaisuuteen. 1700-luvulla lähetyssaarnaajat käännyttivät suurimman osan alkuperäisasukkaista kristityiksi. Siperialaiset oppivat venäjää ja moni alueen alkuperäiskielistä sammui. Venäläiset määräsivät siperialaiset kymmenysjärjestelmän piiriin ja vaativat, että kaikkien työkykyisten aikuisten miesten tuli toimittaa heille turkiksia. Jotkin Etelä-Siperian asukkaat olivat jo aiemmin olleet kymmenysjärjestelmän alaisuudessa, verojen kerääjä vain ennen oli ollut jokin arokansoista. Venäläiset myös ostivat turkiksia siperialaisilta vaihtokaupoilla: venäläiset tarjosivat alkoholia, jauhoja, tupakkaa ja työkaluja. Suurimman osan 1600-luvusta Siperiasta saatiin noin 200 000–300 000 turkista, joiden kauppa tuotti 7–10 prosenttia Venäjän valtion tuloista. Suurin osa turkiksista päätyi Kiinaan. Niitä myytiin myös Eurooppaan.[1]