Sinivalmuska

Sinivalmuska (Lepista nuda) on helttasieni, jota tavataan havu- ja lehtimetsissä. Muut Lepista-suvun sienet ovat yleensä nimeltään malikoita.

Sinivalmuska
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Tricholomataceae
Suku: Rusomalikat Lepista
Laji: nuda
Kaksiosainen nimi

Lepista nuda
(Bull.) Cooke[1]
Katso myös

  Sinivalmuska Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Sinivalmuska on tanakka, lakki on 5–15 senttiä leveä ja väriltään sini- tai ruskeanvioletti, märkänä laikkuinen. Lakin pinta on sileä, nuorempana pallomainen, vanhemmiten laakeita, reunat alas kääntyneitä ja mutkaisia. Jalka tukeva ja lyhyt, 6-10 cm pitkä ja 2-3 cm leveä, tyvestä leveämpi. Sinipunertavan värinen, valkohärmeinen, sen yläosa on itiöpölystä vaaleampi. Heltat ovat kolotyviset violetit, vanhemmiten muuttuvat ruskehtaviksi. Sinivalmuskan malto on vaalean violetinruskeaa ja itiöpöly on väriltään vaaleanpunertavaa. Malto on vaaleanviolettia, kiinteää ja maku mieto. Tuoksu aromaattinen, ja vähenee sientä kypsennettäessä.[2][3][4][5]

Samankaltaiset lajit

Sinivalmuskan kanssa saman näköisiä lajeja ovat syötäväksi kelpaamattomat haisu- ja löyhkäseitikki, mutta ne ovat metsäsieniä ja niiden itiöpöly on ruskeaa.[3] Lisäksi ne erottaa sinivalmuskasta muun muassa niiden toisenlaisen voimakkaan hajun perusteella.

Levinneisyys

Yleinen Etelä-Suomessa, Keski-Suomeen asti, harvinaisena tavataan Lapissa käsivarteen asti.[3]

Kasvupaikka ja elinympäristö

Sinivalmuskan itiöemät ilmestyvät maan pinnalle myöhään, yleensä syyskuun jälkeen. Sienet kasvavat usein suurina yhdyskuntina, joita voi tavata vielä marraskuussa. Sienen kasvupaikoilla on usein paljon lahoavaa lehtiainesta, elinpaikkoja ovat muun muassa kompostit, hakamaat, lehdot ja puistot.[2][4] Härmämalikka kasvaa samanlaisilla paikoilla.[3]

Käyttö

Sinivalmuska on miellyttävän tuoksuinen ja makuinen ja sitä käytetäänkin ruokasienenä. Sienen voi käsitellä kuivaamalla tai pakastamalla omassa nesteessään keittämisen jälkeen. Joidenkin tietojen mukaan voisi syödä ilman esikäsittelyä, mutta ryöppääminen miedontaa sienen makua,[3][5] minkään sienien syömistä raakana kuitenkaan ei suositella.[6]

Kuvia

Lähteet
  • Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 162-163. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
  • Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 184-185. Porvoo: WSOY,, 1994. ISBN 951-0-19559-6.
  • Bo Nylén ; suom. Kirsi Tanner: Herkulliset ruokasienet, s. 110. Helsinki: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-4237-1.

Viitteet
  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 22.11.2017
  2. Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 162-163. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
  3. Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 184-185. Porvoo: WSOY,, 1994. ISBN 951-0-19559-6.
  4. Bo Nylén ; suom. Kirsi Tanner: Herkulliset ruokasienet, s. 110. Helsinki: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-4237-1.
  5. UPM Metsämaailma -metsätieto: Sinivalmuska Lepista nuda metsamaailma.fi. Arkistoitu 6.8.2016. Viitattu 22.11.2017.
  6. Seura-lehti: Mitä tapahtuu, jos syön raakoja sieniä? seura.fi. Viitattu 22.11.2017.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.