Sininen harhailija
Siniset harhailijat (Blue stragglers; BSS) ovat pääsarjaan kuuluvia tähtiä avoimissa tai pallomaisissa tähtijoukoissa. Nimensä siniset harhailijat ovat saaneet sinisestä väristään ja siitä, että ne ovat kehityksessä jäljessä naapureitaan. Niiden luminositeetti on suurempi ja spektriluokka sinisempi kuin muut tähtijoukon tähdet pääsarjan kurvissa. Sinisiä harhailijoita havaittiin ensi kerran vuonna 1953 M3-tähtijoukossa.[2][3] Yleisten tähtien kehityksen teorioiden mukaan tähden sijainnin Hertzsprungin–Russellin kaaviossa pitäisi riippua melkein yksinomaan sen massasta ja iästä. Tähtijoukossa kaikki tähdet muotoutuvat suunnilleen samanaikaisesti, joten kaikkien tähtijoukon tähtien tulisi olla samalla H-R-diagrammin käyrällä riippuen vain tähden massasta ja iästä. Siniset harhailijat ovat poikkeus tästä säännöstä niiden ollessa muita joukon tähtiä kaksi-kolme kertaa massiivisempia.[4] Ongelman ratkaisu liittyy läheisesti kahden tai useamman tähden vuorovaikutuksiin niissä tähtijoukoissa, joista sinisiä harhailijoita on löytynyt. Niitä pidetään useimmiten kahden tähden sulautumina.[5][6][7].
Lähteet
- Too Close for Comfort Hubble Site. August 7, 2003. NASA. Viitattu 21.1.2010.
- Sandage, Allan: The color-magnitude diagram for the globular cluster M3. The Astronomical Journal, 1953, nro 58, s. 61–75.
- John Noble Wilford: Cannibal Stars Find a Fountain of Youth The New York Times. 27.8.1991. Viitattu 18.1.2010.
- Astronomy Picture of the Day – Blue Stragglers in NGC 6397 antwrp.gsfc.nasa.gov. 22.6.2000. Viitattu 18.1.2010.
- Tähdet ja avaruus-lehti 2/2003 (17.3.2003). Artikkeli "Kun tähti kohtaa tähden – Jos valkoinen luoti uppoaa Aurinkoon". s. 20–27.
- Two Stars Collide; a New Star Is Born
- James Lombardi Allegheny College (Arkistoitu – Internet Archive)