Siniliitäjä

Siniliitäjä (Halobaena caerulea) on pieni ulappalintuihin kuuluva valtamerilintu. Lajin nimesi Johann Friedrich Gmelin vuonna 1789. Siniliitäjä on sukunsa ainoa edustaja. Se on läheistä sukua prioneille (Pachyptila).

Siniliitäjä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Ulappalinnut Procellariiformes
Heimo: Ulappaliitäjät Procellariidae
Suku: Halobaena
Laji: caerulea
Kaksiosainen nimi

Halobaena caerulea
(J.F.Gmelin, 1789)
Katso myös

  Siniliitäjä Wikispeciesissä
  Siniliitäjä Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on noin 29 senttimetriä ja paino noin 200 grammaa. Höyhenpuku on alta valkoinen ja päältä siniharmaa. Pää on sinimusta. Pyrstössä on valkoinen kärki, koivet ovat siniset ja räpylät lihanväriset, nokka on sinimusta ja koukkukärkinen. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Esiintyminen

Siniliitäjä pesii eteläisellä Atlantilla ja Intian valtamerellä sijaitsevilla eristyneillä saarilla, Etelämantereen tuntumassa. Maailman populaation koko on noin 2 miljoonaa yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Pesimäajan ulkopuolella laji vaeltelee Etelä-Amerikan, Etelä-Afrikan, Australian, Uuden-Seelannin ja Etelämantereen vesillä. Lajia ei ole tavattu Suomessa.

Elinympäristö

Siniliitäjän elinympäristöä ovat vuoristoiset eristyneet saaret sekä valtameret.

Lisääntyminen
Siniliitäjän muna

Siniliitäjä pesii valtavina yhdyskuntina, muun muassa lähes 150 000 paria pesii Mayes Islandilla. Laji kaivaa pesäkäytävän maahan ja munii sen perälle yhden munan. Molemmat puolisot hautovat, yhteensä noin 50 päivää. Poikanen oppii lentämään noin 55 päivän ikäisenä. Emot tuovat poikaselle ruokaa vain öisin välttääkseen kihujen ja lokkien ryöstelyt.

Ravinto

Laji syö pääasiassa krillejä ja myös muita selkärangattomia sekä kaloja.

Lähteet

Viitteet
  1. BirdLife International: Halobaena caerulea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.6.2014. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.