Sinfonia nro 8 (Schubert)

Franz Schubertin kahdeksatta sinfoniaa h-molli (D. 759) nimitetään Keskeneräiseksi (saks. Unvollendete). Schubert aloitti teoksen säveltämisen vuonna 1822 mutta sävelsi vain kaksi ensimmäistä osaa valmiiksi. Sinfonian scherzo on olemassa lähes valmiina pianopartituurina mutta vain kaksi sivua orkestroituna.

Sinfonian kolmannen osan käsikirjoitusta (näköispainos, Johann Herbeckin elämäkerta 1885)

Sinfonian käsikirjoitus joutui Schubertin läheisen ystävän, Grazissa asuneen Anselm Hüttenbrennerin haltuun ja unohtui tämän arkistoon vuosikausiksi. Vuonna 1860, yli 30 vuotta Schubertin kuoleman jälkeen, Josef Hüttenbrenner kirjoitti Wienin musiikinystävien seuran konserttien johtajalle Johann Herbeckille, että hänen veljensä kokoelmissa on muuan sinfonia, ja ehdotti sitä esitettäväksi. Teoksen kantaesitys oli Wienissä Herbeckin johdolla vasta vuonna 1865. Siitä lähtien Keskeneräinen sinfonia on ollut yksi Schubertin suosituimmista sävellyksistä.[1]

Schubertilla on myös muita keskeneräisiä sinfonioita (7., 10. sinfoniat). Joissakin lähteissä h-molli-sinfoniasta käytetään numeroa 7.

Vuonna 1928, jolloin tuli kuluneeksi sata vuotta Franz Schubertin kuolemasta, yhdysvaltalainen levy-yhtiö Columbia Records ilmoitti järjestävänsä sävellyskilpailun kahden mahdollisimman sopivan lisäosan saamiseksi Keskeneräiseen sinfoniaan. Tästä puhkesi vastalauseiden myrsky kautta musiikkimaailman, ja monet johtavat musiikkimiehet katsoivat, että kyseessä oli suorastaan pyhäinhäväistys. Columbia-yhtiö päätti muuttaa kilpailun sääntöjä siten, että kilpailevien teosten tuli olla sävellettyjä Schubertin henkeen ja edesmenneen mestarin muistoa kunnioittaen. Palkinnon voitti ruotsalainen Kurt Atterberg kuudennella sinfoniallaan.[1]