Sinfonia nro 6 (Beethoven)
Ludwig van Beethovenin sinfonia nro 6 F-duuri (op. 68), lisänimeltään Pastoraalisinfonia, valmistui kesällä 1808.
Beethoven haki inspiraatiota kuudenteen sinfoniaansa maaseudun luonnosta ja rauhasta, mistä on peräisin teoksen nimikin. Ensiesitys oli Wienissä 22. joulukuuta 1808 samaan aikaan viidennen sinfonian kanssa.
Pastoraalisinfonia poikkeaa klassismille tyypillisestä muodosta siten, että se koostuu viidestä osasta kolmen tai neljän sijaan. Ylimääräinen osa on myrsky, jonka on arveltu saaneen inspiraatiota Haydnin Vuodenajat-oratorion myrsky-osuudesta. Teos on vahvasti ohjelmallinen, ja sen kaikilla osilla on nimet, joista selviää, mitä teoksen musiikin on tarkoitus kuvata. Paikoin käytetään myös suoranaisia soittimilla tehtyjä ääniefektejä, kuten linnunlaulua toisen osan lopussa (partituurissa lukee, mikä lintu on kulloinkin kyseessä) sekä ukkosenjyrinää myrsky-osuudessa. Kolme viimeistä osaa esitetään attacca, tauoitta.
Teos on noin 40-minuuttinen. Teos on hyvin suosittu, ja sitä pidetään vahvan melodisena ja herkkänä teoksena. Beethoven itse kuvasi suhdettaan luontoon kertomalla rakastavansa enemmän metsän puuta kuin ihmisiä.
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Osat
- Erwachen heiterer Empfindungen bei der Ankunft auf dem Lande (Iloisten tuntemusten herääminen maaseudulle saavuttaessa) - Allegro ma non troppo
- Szene am Bach (Näkymä purolla) - Andante molto mosso
- Lustiges Zusammensein der Landleute (Maalaisihmisten lystikäs yhdessäolo) - Scherzo: Allegro
- Gewitter. Sturm (Ukkosmyrsky) - Allegro
- Hirtengesang. Frohe und dankbare Gefühle nach dem Sturm (Paimenlaulu; iloiset ja kiitolliset tunteet myrskyn jälkeen) - Allegretto.
Kokoonpano
- piccolo
- kaksi huilua
- kaksi oboetta
- kaksi klarinettia
- kaksi fagottia
- kaksi käyrätorvea
- kaksi trumpettia
- kaksi pasuunaa
- patarummut
- viulut
- alttoviulut
- sellot
- kontrabassot
Aiheesta muualla
- Symphony No.6, Op.68 (Beethoven, Ludwig van) IMSLP / Petrucci Music Library