Sinfonia nro 1 (Brahms)

Johannes Brahmsin ensimmäinen sinfonia (c-molli, op. 68) on syyskuussa 1876 valmistunut sinfonia. Se kantaesitettiin Karlsruhessa 4. marraskuuta 1876.[1] Kapellimestarina toimi tuolloin Felix Otto Dessoff.[2]

Brahms työskenteli ensimmäisen sinfonian parissa jo 1850-luvulta saakka. Hän oli kuullut vuonna 1854 ensimmäisen kerran Ludwig van Beethovenin sinfonian nro 9 ja päätti tämän jälkeen laatia oman sinfoniansa. Seuraavana vuonna Brahms kirjoitti ystävälleen, viulisti Joseph Joachimille laatineensa sinfoniaa, josta oli orkestroinut jo ensimmäisen osan sekä viimeistellyt toisen ja kolmannen. Säveltäjä jäi kuitenkin tyytymättömäksi kesken olleeseen teokseen; hän käyttikin materiaalia muissa teoksissaan ja uudisti sinfoniaosia sisältömuutoksin. Brahms saikin lopulta itselleen mieluisan sinfonian valmiiksi ja esityskuntoon vuonna 1876.[3]

Kantaesityksen jälkeen Brahmsin ensimmäinen sinfonia esitettiin myös Wienissä. Kriitikko Eduard Hanslick vertaili Brahmsin sekä Beethovenin tyylejä ja katsoi Brahmsin omaksuneen vahvoja vaikutteita Beethovenin vakavasta puolesta. Lisäksi hän huomioi neljännen osan jousimelodian selkeän yhtäläisyyden Beethovenin 9. sinfonian "Oodi ilolle" -teemaan. Hans von Bülow nimittikin Brahmsin ensimmäistä sinfoniaa "Beethovenin kymmenenneksi".[1] Laajuuden ja muodon voiman tajunsa Brahms olikin omaksunut suoraan Beethovenilta.[3]