Sinetti

Sinetti on henkilön tai yhteisön tunnus, joka painetaan leimasimella pehmeään aineeseen (esimerkiksi vahaan tai sulaan lakkaan) tai puristetaan paperiin. Sillä voidaan sinetöidä eli sulkea asiakirja tai varmistaa sen aitous. Sinettiä käytetään myös ovien tai rasioiden sulkemiseen. Sinettejä tutkii sigillografia eli sinettitiede, joka on historian aputiede.

Puolan kuninkaan Jagellon (noin 1351–1434) sinetti.
Pankkitoiminnassa kuluttajille tutuin sinetti lienee tunnuslukusinetti, joka peittää pankkikortin PIN-koodin.

Henkilökohtainen sinetti korvasi keskiajalla allekirjoituksen, ja monien tuolloisten asiakirjojen alareunat ovatkin täynnä sinettejä[1]. Sinetti oli kuitenkin nuolenpääkirjoituksen muodossa käytössä jo 3000-luvulla eaa. Mesopotamiassa[2].

Sinettisormukset tulivat käyttöön antiikin Kreikassa ja Roomassa[2], ja ne olivat suosittuja 1100-luvulta keskiajan loppuun. Kuviona niissä oli yleensä vaakuna. Sinettiä ja sinetöimistä käytetään raamatullisina symboleina jo Vanhassa testamentissa, esimerkiksi kertomuksessa Joosefista Egyptissä. Uuden testamentin Johanneksen ilmestys kuvaa Seitsemän sinetin kirjaa, jonka sinetit Karitsa avasi. Jeesuksen hauta lukittiin sinetillä[2].

Valtion sinetti oli sinetinvartijan hallussa. Sinetin väärentämisestä tuomittiin kuolemaan. Suomen vanhin säilynyt sinetti on piispa Beron sinetti noin vuodelta 1250.

Katso myös

Lähteet
  1. Keskiaikainen sinetti. Kyllikki Männikkö, tkukoulu.fi (Web Archive 4.1.2009). Viitattu 20.10.2016.
  2. Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 339–340. Suom. Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.


    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.