Sinclair Lewis

Sinclair Lewis syntyi 1885 Minnesotan Sauk Centressä. Hänen vanhempansa olivat lääkäri Edwin J. Lewis ja Emma Kermott Lewis. Hänen äitinsä kuoli 1891, ja hänen isänsä meni vuonna 1892 uudelleen naimisiin.[2]

Lewis opiskeli 1903–1906 Yalen yliopistossa, missä hän toimitti Yale Literary Magazinea.[2] Lewis jätti opinnot kesken, kun hän lähti työskentelemään Upton Sinclairin perustamaan sosialistiseen ihanneyhteisöön Helicon Home Colonyyn. Lewis palasi kuitenkin Yaleen ja valmistui vuonna 1908.[3]

Valmistumisensa jälkeen Lewis työskenteli toimittajana muun muassa Iowassa ja San Franciscossa, missä hän toimi lehdessä, joka oli tarkoitettu kuurojen opettajille. Lewis oli 25-vuotias, kun hän sai paikan newyorkilaisesta kustantamosta. Lewis alkoi kirjoittaa myös novelleja, ja hän oli noin 30-vuotias, kun hän pystyi siirtymään freelanceriksi.[4]

Lewisin ensimmäinen romaani Our Mr. Wrenn julkaistiin 1914. Se sai hyvän vastaanoton kriitikoilta, mutta se ei myynyt kovinkaan hyvin.[5]

Lewis julkaisi kaikkiaan viisi romaania vuosien 1914–1919 aikana, mutta yksikään niistä ei ollut taloudellisesti tuottoisa. Vasta hänen kuudes romaaninsa Valtakatu (1920) toi hänelle nimeä.[4] Lewis julkaisi 1922 teoksen Babbitt: tarina amerikkalaisesta miehestä, hänen perheestään ja ainoasta hartaasta ystävyydestään. Teoksen nimi ”Babbitt” on siirtynyt sanana myös yleiskieleen.[5] Se tarkoittaa erityisesti liikemiestä, joka ajattelemattomasti sopeutuu vallitseviin keskiluokkaisiin standardeihin.[6]

Lewisin vuoden 1925 teos Tohtori Arrowsmith käsitteli satiirisesti lääketieteen ammattia.[5] Siitä hänet palkittiin kaunokirjallisuuden Pulitzerilla. Lewis ei kuitenkaan vastaanottanut palkintoa, koska ei omien sanojensa mukaan arvostanut kilpailua, jossa teos tai kirjailija nostetaan toisten yläpuolelle. Lewis oli ensimmäinen Pulitzerista kieltäytynyt henkilö.[7] Hänen seuraava merkittävä romaaninsa oli Elmer Gantry (1927), joka oli tietoinen hyökkäys protestanttisen kirkon tietämättömiä ja karkeita johtajia kohtaan. Autokuninkaassa (1929) Lewis puolestaan tutki amerikkalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan arvoja.[5]

Lewis palkittiin vuonna 1930 Nobelin kirjallisuuspalkinnolla. Hän oli ensimmäinen yhdysvaltalainen palkinnon saaja.[5] Nobel-komitean perusteluissa Lewis sai palkinnon voimakkaasta ja graafisesta sanataiteestaan ja kyvystään luoda nokkeluudella ja huumorilla uudenlaisia henkilöhahmoja.[8]

Lewisin teokset eivät enää 1930–1940-luvuilla saavuttaneet enää 1920-luvun romaanien loistoa. Teoksessaan Meillä sitä ei voi tapahtua (1935) hän kuvasi fasistista vallankaappausta Yhdysvalloissa. Federal Theatre Project tuotti siitä näytelmän, jota 21 teatteriseuruetta esitti vuonna 1936. Romaani Kingsblood Royal (1947) käsitteli rotujen välisiä suhteita.

Sinclair Lewis ja Dorothy Thompson kuherruskuukautensa aikana.

Lewis oli kahdesti naimisissa. Vuonna 1942 tapahtuneen toisen eronsa jälkeen hän eli pääasiallisesti Euroopassa.[4] Lewisin toinen vaimo oli toimittaja Dorothy Thompson.[3] Hänellä oli 1917 ja 1930 syntyneet lapset. Vuonna 1917 syntynyt Wells kaatui 1944 toisessa maailmansodassa.[2]

Lewis kuoli sydänsairauteen Roomassa 1951.[2] Alkoholilla oli merkittävä rooli Lewisin elämässä ja kuolemassa. Saman aikakauden yhdysvaltalaiskirjailija Upton Sinclair kirjoitti olevan ihme, että Lewis eli edes 66-vuotiaaksi, mutta että menetettyjä elinvuosia traagisempaa oli luovuuden tyrehtyminen ja ilon puute.[9]