Simputus
Esimiesaseman väärinkäyttö, kansankielellä simputus, on armeijan sisällä tapahtuvan kiusaamisen muoto, jossa ylempiarvoiset pyrkivät alistamaan alempiarvoisia sotilaita. Sana simputus tulee suomen kieleen Haminan kadettikoulusta, jossa vanhemman vuosikurssin ammattiupseereiksi opiskelevat kadetit kiusasivat ensimmäisen vuosikurssin oppilaita, simppuja, tai alemman vuosikurssin oppilaita. Erityisen laajaa simputuksen uskotaan olleen Suomessa ratsuväessä ja kenttätykistössä, jossa venäläisen sotilasperinteen vaikutus on ollut suurempi kuin jääkäripataljoona 27:stä Suomen tasavallan itsenäisyyden alkuaikoina teknisiin aselajeihin tullut saksalaisvaikutus.lähde?
Virallisesti simputuksella ei ole armeijan sisällä asemaa ja sen todetusta harjoittamisesta tuomitaan rangaistuksiin. Simputuksen esiintyvyys eri maiden armeijoissa vaihtelee suuresti. 2000-luvulla ovat otsikoihin nousseet eniten Venäjän armeijan simputustapaukset.
Perusyksikön päällikön järjestämää kurinpidollista harjoituttamista, esimerkiksi santsimarssia, ei ole pidetty simputtamisena, kun siitä on tehty virallinen ilmoitus perusyksikön viikko-ohjelmaan, jolloin harjoituttaminen on osa virallista sotilasopetusta.
Santsimarssia vähäisempi kurinpitotoimi ovat olleet rättisulkeiset, mikä tarkoittaa jatkuvia järjestymisharjoituksia vaatteita vaihtaen sisätiloissa yleensä joukkueittain. Tästä ei ole ollut yleensä merkintää viikkojärjestyksessä.
Simputus Suomen puolustusvoimissa
Simputus eli simputtaminen on yleensä sopimattomana ja tuomittavana pidettyä toimintaa, jossa joku käyttää valtaa toista ihmistä kohtaan alistamalla tätä.[1] Törkeämmissä tapauksissa saattaa kysymyksessä olla rikoslaissa kriminalisoitu teko, jolloin se on siis rikos. Sikäli, kun simputukseen syyllistyvä on muodollisessa esimiesasemassa simputettavaan nähden, saattaa täyttyä rikoslain 45 luvun 16 §:ssä tarkoitetun esimiesaseman väärinkäytön tunnusmerkistö tai, jos tapaus on törkeä, esimiesaseman törkeän väärinkäytön tunnusmerkistö.[2]
Pennalismilla tarkoitetaan simputuksen muotoa, jossa sen toimijoina ovat esimiesten sijasta vertaiset.
Simputus on perinteisesti tullut tunnetuksi erityisesti sotaväessa esiintyvänä ilmiönä. Tällöin katsotaan simputukseksi kaikenlainen alaisten nöyryyttämiseen tähtäävä käytös. Tärkeimmät keinot simputuksen ehkäisyssä ovat koulutus ja valvonta. Simputus ei ole vain sotilaskoulutuksen ongelma, vaan sitä esiintyy muissakin organisaatioissa.[3]
Suomen puolustusvoimien virallinen kanta simputukseen on jyrkän kielteinen. Simputustapauksia tulee kuitenkin ajoittain ilmi. Simputus on kuitenkin ilmiönä sitkeä, koska tapauksien kohteeksi joutuneiden asema on vaikea ja ilmoituskynnys korkea.
Vuonna 2007 Pääesikunnan oikeudellinen osasto kartoitti esimiesrikoksen nimikkeellä käynnistetyt esitutkinnat joukko-osastoittain. Puolustusvoimat noudattaa simputuksen suhteen nollatoleranssia, ja vuosittain esimiehen saamaan rangaistukseen johtaneita, paljastuneita simputustapauksia on noin 25. Vuonna 2006 rangaistukseen johtaneiden tapausten luku oli poikkeuksellisen korkea, 47.[4]
Pääesikunnan vuonna 2008 tekemän selvityksen mukaan Puolustusvoimissa ei olisi enää olemassa järjestelmällistä simputusperinnettä.[5] Viime vuosina esiin tulleita tapauksia tutkittaessa on todettu yksittäisen esimiehen syyllistyneen esimiesaseman väärinkäyttöön tai palvelusrikokseen.
Rättisulkeiset
Rättisulkeiset ovat tapahtuma, jossa joukko määrätään vaihtamaan vaatteita nopeasti. Aikaa vaatteiden vaihtamiselle voidaan määrätä jopa vain kaksi tai kolme minuuttia, jolloin tarkoituksena on aikaansaada tilanne, jossa osa ryhmien jäsenistä ei onnistu tehtävässä määrätyssä ajassa, jolloin voidaan määrätä uusi vaatteiden vaihto.
Rättisulkeiset, jolla on saatu vaatekaappi sekaisin voidaan päättää tupa-, kaappi- ja siisteystarkastukseen, jolle kuitenkin voidaan myöntää tavanomainen aika, 15 minuuttia, jotta kaapit rättisulkeisten jälkeen saadaan tavanomaiseen kuntoonsa.
Rättisulkeisia on määrätty osastojen laajuisina tai joukkueiden ryhmille yleisen sotilaallisen ryhdin parantamiseksi joko alokkaille tai kotiutumassa oleville.
Ylimääräinen etunojapunnerruttaminen
Ylimääräinen etunojapunnerruttaminen on tapa osoittaa heikon suorituksen tehneelle yksilölle tai ryhmälle huonoimmuutta määräämällä tämä yleisestä sotilasopetuksesta riippumatta etunojapunnertamaan tai etunojapunnertamaan lisää muihin nähden.
Utin jääkärirykmentissä suoritettua etunojapunnerruttamista on tutkittu mahdollisena simputtamisena. Punneruttamista on perusteltu ”laskuvarjojääkärihengellä”. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan löydetty riittävästi näyttöä, että kyseessä olisi ollut omavaltainen kurinpitotoimenpide, joka olisi kohdistunut yksilöön tai ryhmään rangaistukseksi jostain. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja kuitenkin suhtautui kriittisesti etunojapunnerruttamiseen laskuvarjojääkärihengen perusteluin. [6] Laskuvarjojääkärikoulutukseen joutuminen Suomen puolustusvoimissa on vapaaehtoista, koska tehtävään pitää erikseen anoa.
Muita simputuksen muotoja
Ylimääräisen etunojapunnerruttamisen ja rättisulkeisten lisäksi on käytetty myös muita simputtamista muistuttavia menetelmiä, joiden tarkoituksena on ollut ojentaa yksilöä tai ryhdistään ryhmiä tai joukkueita. Osa menetelmistä on voinut olla sellaisia, että ne ovat saattaneet vaarantaa myös joidenkin terveyttä.
Katso myös
Lähteet
- http://www.varusmiesliitto.fi/kampanjat/simputus/ (Arkistoitu – Internet Archive) Varusmiesliitto.fi
- Rikoslain 45 luku, 16 §: Esimiesaseman väärinkäyttäminen Finlex. Viitattu 23.7.2008.
- Käsitys peruskoulun opettajien käyttämistä virheellisistä oppilaiden ojentamiskeinoista 18.9.1993. Finlex. Viitattu 23.7.2008.
- VML: Simputusselvitys askel parempaan 20.9.2007. Varusmiesliitto. Arkistoitu 28.3.2008. Viitattu 23.7.2008.
- Selvitys: Armeijassa ei enää simputeta Ilta-Sanomat. Viitattu 6.11.2008.
- http://mtv3.mobi/uutiset/uutiset/kotimaa/2010/09/1192410.xml [vanhentunut linkki]