Simonetta Puccini

Simonetta Puccini (2. kesäkuuta 1929 – 16. joulukuuta 2017) oli italialaisen säveltäjän Giacomo Puccinin pojantytär ja ainoa tunnustettu jälkeläinen. Signora Puccini oli Giacomo Puccinin kaikenlaisten asioiden hyväntahdonlähettiläs[1].

Simonetta Puccini
Signora Simonetta Puccini 2005
Signora Simonetta Puccini 2005
Henkilötiedot
Syntynyt2. kesäkuuta 1929
Pisa
Kuollut16. joulukuuta 2017 (88 vuotta)
Milano
Aiheesta muualla
Kotisivu

Elämä ja Puccinin muiston vaaliminen

Simonetta Puccini syntyi Pisassa Giacomo Puccinin ainoa pojan Antonion ja Giuseppina Giurumellon suhteesta. Antonio meni myöhemmin naimisiin milanolaisen paronittaren Rita dell’Annan kanssa, ja heidän avioliittonsa oli lapseton. Antonio Puccini ei koskaan tunnustanut lastaan mutta Rita maksoi Simonettan opiskelun yliopistoon asti ja kertoi tavatess asioita säveltäjäisoisästään. Antonio Puccinin ja Rita dell’Annan kuotua Simonetta Puccini aloitti oikeustaistelun Puccinin nimestä ja omaisuudesta. Italian korkeimman siviilioikeuden (Corte suprema di cassazione) päätöksellä 1980 Simonetta sai oikeuden käyttää Puccini-nimeä ja sai osan Puccinin kiinteistöistä (Torre del Lagon ja Luccan asunnot)[2].

Villa Museo Giacomo Puccini, Torre del Lago Puccini.

Simonetta Puccini omistautui Giacomo Puccinin elämäntyön säilyttäjäksi. Milanoon perustettiin 1979 Istituto di Studi Pucciniani (Puccini tutkimuksen instituutti) ja kiinteistöjen kunnostukseen ja ylläpitoon luotiin yhdistys Amici delle Case di Giacomo Puccini (Giacomo Puccinin kiinteistöjen ystävät) 1996 sekä La Fondazione Simonetta Puccini (Simonetta Puccinin säätiö) 2005. Signora Puccini oli hyvin usein Giacomo Puccinin kotimuseossa ottamassa vastaan museokävijöitä. Museon näyttelytiloissa oli monenlaisia Giacomo Pucciniin liittyviä näyttelyitä.

Simonetta Puccini julkaisi useita Giacomo Puccinin kirjeitä sekä kirjan William Weawerin kanssa. Vuosittain Puccinin kuolinpäivänä oli säveltäjälle oma muistomessu ja -tilaisuus. Maestron haudalla kotimuseossa oli aina tuoreita kukka.

Simonetta Puccinin haudattiin 20. joulukuuta 2017 Viareggion Chiesa di Don Boscossa. Muistotilaisuudessa jousikvartetti soitti hänen lempikappaleensa, Giacomo Puccinin säveltämän Crisantemin. Simonetta Puccinin tuhkauurna sijoitetaan Villa Museo Giacomo Puccinin marmorihautaan isoisänsä viereen[3].

Konserttiesite 2015 Festival Puccini.

Simonetta Puccini ja Suomi

Simonetta Puccini kävi kaksi kertaa Suomessa. Ensimmäisellä kerralla hän seurasi MatkaKalevan tuottamaa Le Villi -ooppera Suomen ensi-esitystä M/S Silja Europalla 2000 ja toisen kerran 2005, jolloin hän seurasi Suomen Kansallisoopperassa niinikään Edgar -oopperan Suomen ensi-esitystä. Matkojen aikana hän solmi suhteet Ainolaan ja tuloksena oli Jean Sibeliuksen 150 -juhlavuonna 2015 Puccini festivaaleilla konsertti Due nature a confronto, jonka viulistina oli Satu Jalas.

Kirjallisuus
  • Puccini, Simonetta ja Weawer, William: The Puccini Companion. New York, Lontoo: W.W. Norton & Company. Inc, 1994. ISBN 0-393-02930-1. (englanniksi).
  • Puccini, Simonetta editor: Giacomo Puccini lettere a Riccardo Schnabl. Milano: Emme Edizioni V Press, 1981. (italiaksi).
  • Puccini, Simonetta (toim.): Lettere a Luigi de’ Servi, s. 17-45. Quaderni Pucciniani 1, 1982. (italiaksi).
  • Puccini, Simonetta (toim.) ja Elphinstone, Michael: Lettere di Ferdinando Fontana a Giacomo Puccini 1884-1919. Quaderni Pucciniani 2, 1992. (italiaksi).
  • Puccini, Simonetta editor: Lettere di Giacomo Puccini ad Alfredo Caselli: 1891-1899. Quaderni Pucciniani 6, 1998. (italiaksi).
  • Puccini, Simonetta editor: Giacomo Puccini e Salvatore Orlando a Torre del Lago (1903-1924) Lettere inedite. Milano ja Torre del Lago Puccini: {{{Julkaisija}}}, 2002. (italiaksi).

Lähteet
  1. Simonetta Puccini, Keeper of the Composer’s Flame New York Times. Viitattu 26.12.2017. (englanniksi)
  2. Morta Simonetta Puccini, nipote e unica erede del grande compositore Il Messagero. Viitattu 17.12.2017. (italiaksi)
  3. O mio nonno caro The Economist. Viitattu 6.1.2018. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.