Uuno Hirvonen

Uuno Ilmari Hirvonen (24. joulukuuta 1898 Rautu – 26. kesäkuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, joka tunnetaan paremmin kirjailijanimellään Simo Penttilä (myös Akseli Koskensalpa, Artturi Koskensalpa). Hän kirjoitti aikoinaan hyvin suosittuja seikkailuromaaneja, joista myöhempään tuotantoon kuuluva Punavyö-sarja on tunnetuimpia. Hirvonen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1959.

Uuno Hirvonen
Uuno Hirvonen.
Henkilötiedot
Koko nimi	Uuno Ilmari Hirvonen
Syntynyt	24. joulukuuta 1898 Rautu
Kuollut	26. kesäkuuta 1971 (72 vuotta) Helsinki
Kirjailija
Salanimi	Simo Penttilä Akseli Koskensalpa Artturi Koskensalpa
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hirvonen oli Uusi Suomi -lehdessä toimittajana 1919–1923, toimitussihteerinä 1923–1937 ja toimituspäällikkönä 1937–1958. Hän toimi myös Suomen Näytelmä­kirjailija­liiton puheenjohtajana 1942–1946.[1]

Hänen tunnetuimpia sankareitaan ovat herra ja ylhäisyys kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä, Kalpea Kamala, Punavyö ja salapoliisin töitä harrastava helsinkiläinen varatuomari Kaarlo Rautamo. Punavyö seikkaili Arizonassa ja T. J. A. Heikkilä Meksikossa.

Penttilä käsikirjoitti myös komediallisia jännityselokuvia, joiden pääosia näytteli Joel Rinne. Niitä olivat kolme Kuollut mies -elokuvaa, Valkoisen neilikan velho ja Kolmastoista koputus. Penttilä voitti Suomi-Filmin vuonna 1940 järjestämän käsikirjoituskilpailun, joka oli siis alku useammallekin elokuvalle. Ohjaajana oli yleensä Ilmari Unho. Sitä ennen Simo Penttilä oli jo tosin ohjannut ja käsikirjoittanut (yhdessä Lauri Ahon kanssa) mustavalkoisen mykkäelokuvan Meren ja lemmen aallot (1926).

Kuollut mies -elokuvien päähenkilö on eversti Rainer Sarmo, joka on entiseltä nimeltään Dettman, siis "kuollut mies". Jo ensimmäisessä elokuvassa Kuollut mies rakastuu (1942) päähenkilöllä on uskollisena apurinaan Reino Valkaman näyttelemä majuri Mikko Vehmer. Kaverusten seikkailut jatkuivat elokuvissa Kuollut mies vihastuu (1944) ja Kuollut mies kummittelee (1952).

Herra ja ylhäisyys filmattiin vuonna 1944. Tauno Palo oli kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä ja doña Camilla Maria Teresa Escajadillon roolissa oli Regina Linnanheimo. Elokuvan vuoropuhelu on hauskaa, mutta Jorma Nortimon ohjaus kömpelöä. Pahvinen Nummelan lentokentälle pystytetty satu-Meksiko tuo mukaan tahatonta komiikkaa.

Toisen maailmansodan jälkeen Penttilän Kalpea Kamala -romaanit joutuivat kiellettyjen kirjojen listalle. Yleensäkin "kirjallinen eliitti" piti hänen romaanejaan roskaviihteenä, varsinkin "kalpeita kamalia", jotka pilasivat lukevan nuorison ja rahvaan maun. Tähän asenteeseen saattoi vaikuttaa vahvasti myös Penttilän sankarihahmonsa T.J.A. Heikkilän suuhun istuttama lohkaisu: "Kun kuulen sanan kulttuuri, poistan revolveristani varmistimen." Lause kuultiin alkujaan saksalaisen kirjailijan Hanns Johstin näytelmässä Schlageter, mutta väitetään usein tulleen mm. Goebbelsin tai Göringin suusta.

Simo Penttilä käsikirjoitti myös 1630-luvulle sijoittuvan seikkailukomedian Sadan miekan mies (1951), jolla tavoiteltiin amerikkalaisten historiallisten seikkailuelokuvien tunnelmaa Errol Flynnin tyyliin. Tämän elokuvatarkastamo palkitsi langettamalle elokuvalle korkean 15 prosentin rangaistusveron.