Simon Achrenius
Simon (Simo) Achrenius (22. elokuuta 1729 Sievi – 31. joulukuuta 1782 Kruunupyy)[1] oli suomalainen runoilija ja pappi. Hän toimi pappina Paltamossa ja Pietarsaaressa. Hänen huomattavin kirjallinen teoksensa oli 2300-säkeinen Uudet Hengelliset Runot Läsnä Olevaisista ja Tulewaisista Tiloista (1766).
Simon Achrenius oli tunnettua Achreniuksen pappis- ja runoilijasukua, hänen vanhempansa olivat Sievin kappalainen Simon Achrenius ja Maria Bång. Hän oli Henrik Achreniuksen veli ja Abraham Achreniuksen veljenpoika.
Simon Achrenius kävi yhdessä nuoremman veljensä Henrikin kanssa Oulun triviaalikoulua ja he pääsivät ylioppilaiksi 1749. Simon opiskeli apurahan turvin Turun akatemiassa vuosina 1759–1762 ja hän sai sieltä 1761 todistuksen pappisvihkimystä varten. Hän oli sitten kirkkoherran apulaisena ensin Paltamossa 1763 ja sitten Pietarsaaressa. Achrenius sairastui 1768 ja joutui loppuiäkseen Kruunupyyn mielisairaalaan. Hän menetti sairauden takia papin virkansa eikä saanut enää saarnalupaa tuomiokapitulilta anomuksista huolimatta. Achrenius oli myös mennyt naimisiin 1768 palvelijansa Sofia Larsintytär Björklundin kanssa ja saanut siksi varoituksen tuomiokapitulilta.
Achreniuksen runoja
- Runo Lappajärven kappalaisen Tuomas Wilckmanin kuoleman johdosta. 1758
- Runolaulu tuohiweneestä. 1758
- Uuden wuoden toiwotus ja sanoma hywälle ystävälle. 1763 (Achrenius lähetti runon vuoden lopulla Paltamosta Alajärvelle Abrami-nimiselle henkilölle)
- Uudet Hengelliset Runot Läsnä Olevaisista ja Tulevaisista Tiloista, 2 300-säkeinen runoelma, sisältää runot Kehoitus ylösherätyxeen synnin unesta, Herran Jesuxen Chistuksen Callista Ansiosta ja Wanhurscaudesta, Herran Jesuxen Wanhurscaudesta, Cuoleman Codosta, Duomion Tulosta, Helvetin Walkiasta ja Taiwan iloisemmasta ilosta ja autuudesta. 1766