Simijärvi

Simijärven pituus kaakosta luoteeseen on noin 3,2 kilometriä. Saaria ja luotoja on muutama, suurin niistä noin 25 aarin laajuinen Iso-Lensmanni. Simijärven rantaviiva on melko rikkonainen, ja etenkin altaan pohjoisrannalla on useita nimettyjä lahtia. Rannat ovat osin jyrkkiä, kuten järven lounaisrannan Mustahoron kohdalla. Sekä Simijärven kaakkois- että luoteisosassa on laaja vähintään 30 metriä syvä alue. Kaakkoisimmassa osassa altaan syvyys on 40–43 metriä. Järven kapea keskiosa on matalampaa.[2][1]

Simijärveen virtaa laskuojia ympäristön pienistä järvistä (Lilla Tregren, Foudinlammi, Mannilammi, Pikku-Simi). Simijärven ekologinen tila on erinomainen ja kemiallinen tila on hyvä, vesitilavuus on 41 241 000 kuutiometriä.[2][1][5]

Simijärvi (82.002.1.031) kuuluu Fiskarsinjoen valuma-alueeseen (82.002), joka on kolmannen jakovaiheen vesistö Saaristomeren rannikkoalueen ja Suomenlahden päävesistössä (82). Simijärvi sijaitsee Fiskarsinjoen alueen keskiosassa ja se on neljänneksi laajin alueen 76:sta vähintään hehtaarin laajuisesta vakavedestä.[6]

Suomen sisävesien ammattikalastajien merkittävin saaliskala muikku kuuluu Simijärven luontaiseen kalakantaan. Järvessä esiintyy myös kirjoeväsimppua, jota Suomessa tavataan lähinnä idässä ja pohjoisessa.[7] Simijärven pesimälinnustoa edustavat muun muassa selkälokki ja kuikka. Vesikasveista yleisimpiä ovat pohjalehtiset nuottaruoho, tummalahnaruoho, rantaleinikki ja Suomessa harvinainen raani. Uposlehtisiä vesikasveja edustaa Suomessa sangen harvinainen rentovihvilä.[8]

Simijärvestä on löydetty 19 metriä pitkä ja viisi metriä leveä hylky, jolle tehtiin dendrokronologinen tutkimus vuonna 2003.[9]

Syvyytensä ja kirkasvetisyytensä ansiosta Simijärvi soveltuu erinomaisesti vedenalaiseen kuvaukseen.[10]