Simeon Sakskoburggotski

Simeon kruununprinssinä.

Simeonin vanhemmat olivat tsaari Boris III ja Savoijin hallitsijasukuun kuulunut tsaaritar Giovanna. Simeonista tuli tsaari kuusivuotiaana 28. elokuuta 1943 isänsä yllättävän kuoleman jälkeen. Simeonin alaikäisyyden ajaksi Bulgarian johtoon asetettiin kolmihenkinen valtionhoitajakunta, johon kuuluivat hänen setänsä prinssi Kiril, pääministeri Bogdan Filov ja kenraaliluutnantti Nikola Mihov. Heidät vangittiin vuoden 1944 vallankaappauksessa, jonka myötä Bulgaria irtautui akselivalloista ja joutui puna-armeijan miehittämäksi. Tilalle asetettiin uusi valtionhoitajakunta, mutta monarkia päätettiin lakkauttaa syyskuussa 1946 pidetyn kansanäänestyksen jälkeen. Yhdeksänvuotias Simeon pakeni maasta äitinsä kanssa.[1]

Simeon eli maapaossa 50 vuotta. Ensin hän asui Egyptissä, jonne tsaaritar Giovannan isä Viktor Emanuel III oli paennut Italiasta. Heinäkuussa 1951 Francisco Francon hallitus antoi tsaariperheelle turvapaikan Espanjasta. Simeon opiskeli Yhdysvalloissa.[2]

Vuonna 1962 Simeon nai espanjalaisen aristokraatin, Doña Margarita Gomez-Acebo y Cejuelan. Heillä on viisi lasta, pojat Kardam, Kyril, Kubrat ja Konstantin sekä tytär Kalina.[2] Simeon työskenteli liikemiehenä ja ranskalaisen puolustus- ja elektroniikka-alan yhtiön Thomsonin Espanjan toimintojen johdossa.

Vuonna 1996 Simeon sai palata Bulgariaan. Hän sai takaisin kommunistihallituksen takavarikoiman omaisuuden.[3]

Huhtikuussa 2001 Simeon ilmoitti muodostaneensa uuden poliittisen puolueen nimeltä ”kansallinen liike Simeon II:n puolesta” (Национално движение Симеон Втори) eli NDSV. Puolue sai kesäkuun 2001 parlamenttivaaleissa 42,7 % äänistä[4] ja 120 paikkaa 240:stä parlamentissa.[3][1] Simeon muodosti hallituksen turkkilaisvähemmistöä edustavan Oikeuksien ja vapauksien liikkeen kanssa ja aloitti Bulgarian pääministerinä 24. heinäkuuta 2001, missä yhteydessä hän alkoi myös käyttää sukunimeä Sakskoburggotski.[1]

Sakskoburggotskin pääministerikautena Bulgaria liittyi Naton jäseneksi vuonna 2004 ja myös EU-jäsenyyttä valmisteltiin.[1] Hallituksen suosio laantui nelivuotisen pääministerikauden aikana ja luvatun sadan päivän pikakuurin epäonnistuttua kohentamaan taloutta. Myös syytöksiä korruptiosta yksityistämisen yhteydessä esitettiin. Kesäkuun 2005 vaaleissa NDSB jäi 20 %:n ääniosuuteen ja sosialistit voittivat 31 %:n ääniosuudella. Pitkään kestäneiden hallitusneuvottelujen jälkeen pääministeriksi nousi sosialistien Sergei Stanišev,[5] joka muodosti koalition turkkilaisten ja Sakskoburggotskin puolueen kanssa.