Simeon (Jaakobin poika)

Tooran tekstin mukaan Leea antoi pojalleen nimeon Simeon, koska hän oli tämän synnyttyä sanonut: "Herra on kuullut, että minua hyljitään, ja hän on antanut minulle tämän.",[1] Tämän mukaan nimi johtuisi heprean sanoista shama on, jotka tarkoittavat: "Hän on kuullut". Samaan tapaan Raamatussa selitetään myös Ismaelin nimen johtuvan sanoista "Jumala on kuullut"[2] mikä osoittaa, että nämä nimet ovat sukua toisilleen.

Simeon ja Leevi kukistavat sikemiläiset

Raamatun mukaan Jaakobin tyttären ja Simeonin sisaren Diinan raiskasi (tai toisten tulkintojen mukaan vietteli) kanaanilainen mies nimeltä Sikem. Simeon ja hänen veljensä Leevi kostivat tämän väkivaltaisesti koko sen kaupungin asukkaille, jossa Sikem asui.[3] Eräiden tulkintojen mukaan kysymys ei kuitenkaan ollut raiskauksesta, vaan kertomuksen on katsottu kuvastavan erityisen dramaattisella tavalla eroa ryhmän sisäisten (endogaamisten) ja ulkopuolisten kanssa solmittujen (eksogaamisten) avioliittojen välillä.[4]

Jaakob ei hyväksynyt Simeon ja Leevin kostoa, koska sen vuoksi hän joutui kanaanilaisten ja perissiläisten vihoihin ja pelkäsi näiden vuorostaan kostavan, jolloin hän sukuineen olisi voimaton.[5] Myöhemmin kuolinvuoteellaan hän siunasi poikansa mutta tuomitsi samalla Simeonin ja Leevin niin, että heidän jäljeläiset hajaantuisivat koko Israelin sekaan.[6]

Jotkut raamatuntutkijat ovatkin pitäneet kertomusta Diinan raiskauksesta Jahvistin luomana etiologisena myyttinä, jonka tarkoituksena on oikeuttaa pyhäkön sijainti Sikemissä; sitä vastoin Elohistin kertomuksen mukaan Jaakob olisi yksin­kertaisesti ostanut maapalstan ja pystyttänyt sinne alttarin.[7] Toisaalta Jahvistin kertomuksen on selitetty peitellysti tuomitsevan tämän pyhäkön merkityksettömäksi.[8] Samalla kertomuksia Simeonin kostosta ja Jaakobin kirouksesta on pidetty etiologisina selityksinä myös sille, miksi niihin aikoihin kuin teksti kirjoitettiin (noin 900-700 eaa.) Simeonin heimo oli häviämässä.[8]

Myöhemmän nimellä Jasherin kirja tunnetun heprealaisen midrašin mukaan Simeon juuri Simeon petti Hamorin korostamalla sikemiläisille, että heidät oli ympäri­leikattava. Edelleen siinä selitetään, että Simeon oli hyvin voimakas, vaikka oli vasta 14-vuotias, ja kykeni lähes omin voimin tappamaan kaikki Sikemin kaupungin miehet veljensä Leevin vain auttaessa. Lisäksi hän olisi vanginnut sata nuorta naista ja ottanut näistä vaimokseen yhden, Bonahin.[9]

Klassisten rabbiinisten lähteiden mukaan Simeon oli hyvin peloton mutta myös erityisen kateellinen ja sen vuoksi jatkuvasti riidoissa veljensä Joosefin kanssa, joka oli Jaakobin suosikki­poika. Midrasinen Jasserin kirja väittää, että juuri Simeon ehdotti, että veljekset tappaisivat Joosefin, samoin toiset lähteet kertovat juuri hänen heittäneen Joosefin kaivoon ja lisäksi raivostunut, kun Juuda myi Joosefin orjaksi sen sijaan että olisi tappanut hänet. Klassisten lähteiden mukaan Simeon sai tämän rikoksen vuoksi jumalallisen rangaistuksen: hänen oikea kätensä kuivettui, mutta tämä sai hänet katumaan, ja niinpä käsi parani viikon kuluttua.[9][10]

Raamatun kertomuksen mukaan Joosef päätyi myöhemmin korkeaan virkaan Egyptissä. Kun hänen veljensä tulivat nälänhädän aikana Egyptiin ostamaan viljaa, Benjamin ei ollut mukana, mutta Joosef vaati hänenkin tulevan mukaan seuraavalla kerralla, ja tämän varmistamiseksi hän otti Simeonin panttivangiksi.[11] Eräiden klassisten rabbiinisten lähteiden mukaan Joosef valitsi panttivangiksi Simeonin, koska hän oli huolissaan siitä, että jos tätä ei erotettaisi Leevistä, nämä kaksi saattaisivat yhdessä tuhota Egyptin, kuten he olivat jo tuhonneet Sikemin.[12] Toisen teorian mukaan Joosef olisi valinnut Simeonin, koska hänellä oli ollut keskeinen osuus veljesten suunnitellessa Joosefin tappamista, joskin Driscoll huomauttaa, ettei tätä seikkaa mainita kertomuksessa.[13] Midrašien mukaan Simeonia ei ollut helppo vangita, ja iinpä Joosef olisi lähettänyt 70 voimakasta egyptiläistä vangitsemaan Simeonin väkisin, mutta Simeonilla oli niin kova ääni, että hän pystyi huutamalla säikäyttämään vangitsijansa. Simeonin olisi lopulta voittanut Joosefin poika Manasse, joka sai hänet vangituksi.[9] Sitä vastoin Kahdentoista patriarkan testamenttien mukaan Simeon ei vastustellut vaan uskoi itsekin kärsivänsä aikaisemmista teoistaan oikeuden­mukaisen rangaistuksen.[10]

Riemuvuosien kirjan mukaan Simeon syntyi vuoden 10. kuukauden, tevet-kuu 21. päivänä.[14]

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Simeonilla oli kuusi poikaa: Jemuel, Jaamin, Oohad, Jaakin, Soohar ja Saul.[15]. Eräiden rabbiinisten lähteiden mukaan näiden äiti ja Simeonin puoliso olisi ollut sikemiläinen Bonah, kun taas toisten lähteiden mukaan hän olisi mennyt naimisiin sisarensa Diinan kanssa, joka olisi vaatinut avioliittoa ennen kuin suostui poistumaan Sikemin luota. Monien rabbiinisten lähteiden mukaan Simeon kuoli 120-vuotiaana noin kolme vuotta ennen veljensä Ruubenin kuolemaa[9], joskin Numbers Rabbahin mukaan hän olisi elänyt Ruubenin jälkeen ja jäänyt tällöin elossa olevista veljeksistä vanhimmaksi.[16]

Muiden Jaakobin poikien tavoin myös Simeonia pidettiin samannimisen israelilaisen heimon kantaisänä. Useat tutkijat ovat kuitenkin pitäneet Raamatun mainintoja Simeonista jälkeenpäin keksittyinä kertomuksina kuvitteellisesta eponyymisestä esi-isästä, josta heimo olisi saanut nimensä ja samalla etiologisina kertomuksina, jotka selittäisivät heimon suhteen muihin Israelin heimoihin.. [17]Tekstin kirjoittajat, jotka pitivät Leeaa matriarkkana, olisivat pitäneet Simeonin heimoa Israelin alkuperäisiin heimoihin kuuluvana. Kuitenkaan sitä ei mainita eräissä Raamatun kohdissa, joita tekstikriittisin perustein pidetään vanhimpina, esimerkiksi Deboran laulussa (Tuom. 5), ja sen vuoksi jotkut tutkitjat ovatkin päätelleet, ettei Simeonia alun perin pidetty erillisenä heimona.[9]

Israelin kuningaskunnan aikana Ruubenin heimo asui Negevin alueella nykyisen Israelin eteläosissa.[18] Heimon on päätelty myöhemmin sulautuneen Juudan heimoon.[9]