Simbri Ahola

Simbri Johannes Ahola (8. toukokuuta 1894 Alavus – 31. heinäkuuta 1967) oli suomalainen virkamies, joka toimi Posti- ja lennätinlaitoksen pääjohtajana vuosina 1943–1962.[1] Hän oli poliittisesti sitoutumaton ja toimi monissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä.

Simbri Ahola.

Simbri Ahola syntyi vuonna 1894 Alavudella vaakamestari Svante Aholan ja Veera Justiina Ventelän perheeseen. Ahola aloitti uransa rautatievirkamiehenä. Hän meni vuoden 1912 alussa 17-vuotiaana Valtionrautateiden palvelukseen apulaiseksi Vaasan asemalle. Suoritettuaan rautateiden virkamiestutkinnon hän työskenteli sähköttäjänä sekä kirjurina Viipurin asemalla. Ahola suoritti työnsä ohella oppikouluopinnot ja valmistui ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta lukiosta vuonna 1923. Sen jälkeen hän aloitti Helsingin yliopistossa lakiopinnot ja suoritti ylemmän oikeustieteellisen tutkinnon vuonna 1930. Varatuomarin arvon hän sai vuonna 1932. Lakimieheksi valmistuttuaan Ahola työskenteli valtionrautateiden notaarina ja Rautatiehallituksen osastosihteerinä. Hän siirtyi vuonna 1935 virkamieheksi Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöön, jossa hän oli ensin nuorempana ja vuodesta 1938 vanhempana hallitussihteerinä sekä 1941–1942 esittelijäneuvoksena.[1]

Ahola loi luottamuksellisen suhteen kulkulaitosministerinä toimineeseen Väinö Salovaaraan ja myöhemmin moniin muihin poliitikkoihin, kuten J. K. Paasikiveen ja Urho Kekkoseen. Suomen hallitus nimitti hänet vuoden 1943 alusta Posti- ja lennätinlaitoksen pääjohtajaksi. Aholan pitkä pääjohtajakausi oli kyseisessä virastossa voimakkaan kehityksen aikaa, kun esimerkiksi postiauto- ja lentopostiliikenne lisääntyivät ja rahaliikenne kasvoi. Ahola jäi eläkkeelle vuoden 1961 lopussa, mutta jatkoi vielä vt. pääjohtajana helmikuun 1962 loppuun.[1]

Aholalla oli virkamiesuransa ohella useita näkyviä luottamustehtäviä. Hän kuului muun muassa Aero Oy:n johtokuntaan ja toimi yhtiön valtiollistamisen jälkeen sen hallintoneuvoston puheenjohtajana 1946–1962, oli Yleisradion hallintoneuvoston jäsen 1941–1944 ja puheenjohtaja 1944–1949 sekä Televan johtokunnan puheenjohtaja 1948–1962 ja Ajokki Oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1952–1964. Lisäksi hän kuului Postisäästöpankin hallitukseen ja Pohjolan Liikenteen sekä matkatoimisto Arean johtokuntaan. Jäätyään eläkkeelle Posti- ja lennätinlaitoksesta Ahola toimi Kar-Airin johtokunnan puheenjohtajana ja Finnairin tytäryhtiön Polar-Airin toimitusjohtajana.[1]

Puolueetonta Aholaa on sanottu mielipiteiltään enemmän porvarilliseksi kuin vasemmistolaiseksi. Toisaalta hän kannatti Yleisradion hallintoneuvostossa vasemmistolaisena tunnetun Hella Wuolijoen nimitystä pääjohtajaksi ja johti vuosina 1947–1948 komiteaa, joka pohti yksityisten puhelinlaitosten lunastamista valtion haltuun, kannattaen komiteassa tällaisen kansallistamisen suorittamista. Posti- ja lennätinlaitoksessa Aholan on sanottu edustaneen demokraattista johtamistapaa ja antaneen paljon vastuuta alaisilleen.[1] Hän oli myös yksi Keskiviikkokerhon perustajista.

Ahola oli naimisissa Agnes Angelica Madetojan kanssa. Heidän tyttärensä Anja Kaarina Ahola (myöh. Kiilamo) syntyi vuonna 1937.[1]