Siluro a lenta corsa

Siluro a lenta corsa (S.L.C.) (suom. hitaasti liikkuva torpedo) on Italiassa 1930-luvun puolivälissä sukeltajien kulkuneuvoksi kehitetty sukellustorpedo, joita Italian kuninkaallisen laivaston (Regia Marina) taistelusukeltajayksikkö Decima Flottiglia MAS käytti toisen maailmansodan aikana tekemissään hyökkäyksissä liittoutuneitten sotasatamiin.[2][3]

Siluro a lenta corsa (S.L.C.)

Siluro a lenta corsa
Perustiedot
Alustyyppi sukellustorpedo
Aluksen vaiheet
Rakentaja Officine San Bartolomeo La Spezía
Laskettu vesille 1935
Poistui palveluskäytöstä 1943
Tekniset tiedot
Pituus 6,70 m
Leveys 0,533 m
Koneteho 0,75 - 1,2 kW
Propulsio sähkömoottori
Nopeus maksimi 4,5 solmua - käyttönopeus 2,3 solmua
Toimintamatka maksiminopeudella 6,5 km – käyttönopeudella 24 km
Miehistöä 2
Aseistus
Aseistus 220 kg, 250 kg, 300 kg räjähdyspanos, sytyttimenä Fratelli Borletti S.p.A.:n valmistama mekaaninen aikasytytin[1]
Siluro San Bartolomeo (S.S.B.)

Siluro San Bartolomeo
Perustiedot
Alustyyppi sukellustorpedo
Aluksen vaiheet
Rakentaja Officine San Bartolomeo La Spezía
Laskettu vesille 1943
Tekniset tiedot
Pituus 6,766 m
Leveys 0,790 m
Koneteho 5,51 kW
Propulsio sähkömoottori
Miehistöä 2
Aseistus
Aseistus 180/200 kg, 300 kg, 400 kg räjähdyspanos

S.L.C.:n prototyyppi valmistui vuonna 1935, sen pääsuunnittelijat olivat aliluutnantit Teseo Tesei ja Elios Toschi[4].

Käyttö

Maiale (suom. sika) kutsumanimen saanut sukelluslaite kehitettiin kuljettamaan sen päällä istuvat kaksi sukeltajaa ja laitteen irrotettavan nokkaosan sisältämä aikasytyttimellä varustettu 220 – 300 kg räjähdyspanos huomaamattomasti vihollissatamaan. Kohteeseen päästyään sukeltajat kiinnittivät irrottamansa nokan kohdealuksen pohjaan, käynnistivät aikasytyttimen ja lähtivät paluumatkalle 6,7 metrin mittaiseksi lyhentyneellä torpedollaan[5].[2] [3]

Rakenne

Laitteen runkona käytettiin 533 mm torpedon runkoa ja voimanlähteeksi siihen asennettiin sähkömoottori, jonka teho kasvoi alun 0,75 kilowatista viimeisen mallin 1,2 kilowattiin. Tehokkaimman version 30 akussa oli 150 ampeerin virta ja 60 voltin jännite. Akut oli sijoitettu rungon pohjalle ehkäisemään torpedon taipumusta pyörähtää pituusakselinsa ympäri. Suunnistamista varten laite oli varustettu kojelautaan kiinnitetyllä kompassilla[4].[3]

S.L.C.:tä valmistettiin seuraavasti[6]:

  • Ensimmäinen prototyyppi vuonna 1935
  • Toinen prototyyppi vuonna 1936
  • 1. sarja vuonna 1936, 4 kappaletta
  • 2. sarja vuonna 1939, 5 kappaletta
  • "100" -sarja vuonna 1940, 8 kappaletta
  • "200" -sarja vuosina 1941 – 1943, 24 – 30 kappaletta

Siluro San Bartolomeo

Siluro San Bartolomeo (S.S.B.) (suom. San Bartolomeo -torpedo) kehitettiin S.L.C.:stä saatujen kokemusten pohjalta. Siinä sukeltajat istuivat edellistä mallia huomattavasti suuremman rungon sisässä, tehden se huomattavasti edeltäjäänsä virtaviivaisemmaksi ja nopeammaksi.

S.S.B.:n pääsuunnittelija oli laivastoinsinööri Mario Maciulli, jota avustivat kapteeni G.N. Travaglino ja insinööri Guido Cattaneo.[6]

S.S.B.:tä ehti valmistua ennen Italian sodasta irtautumista vain yhdeksän kappaletta, eikä se ehtinyt palveluskäyttöön.[7][5]

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.