Siltalan pehtoori

Siltalan pehtoori, myös: Siltalan pehtori, (alkuteos Inspektorn på Siltala) on Harald Selmer-Geethin kirjoittama romaani vuodelta 1903. Sen kustantaja oli Söderström & C:o, samoin kuin 1904 julkaistun suomennoksen. Sen on suomentanut Aarni Kouta. Kirja ilmestyi vuonna 1912 myös Saksassa nimellä Der Inspektor auf Siltala.

Harald Selmer-Geeth oli salanimi, jonka takana oli Viipurin oikeuspormestari Werner August Örn. Alkuperäinen ruotsinkielinen teos menestyi aluksi varsin hyvin, ja siitä otettiin vuonna 1920 kolmas painos, mutta sen jälkeen se jäi unohduksiin. Suomennoksen suosio alkoi kasvaa vasta vuoden 1934 elokuvan myötä ja on sittemmin jäänyt elämään kartanoromantiikan klassikkona, josta on otettu uusi painos viimeksi 1994.

Risto Orko on ohjannut Siltalan pehtoorista vuonna 1934 kassamagneetin[1] Siltalan pehtoori, jonka tuotti Suomi-Filmi. Vuonna 1953 Suomi-Filmi tuotti aiheesta toisenkin filmiversion Siltalan pehtoori, jonka on ohjannut Valentin Vaala. Se perustui Vaalan ja Usko Kempin käsikirjoitukseen. Elokuvassa on kriitikon mukaan tilaustyön makua[1], ja sen menestys jäi keskinkertaiseksi.

Hjalmar Procopé teki Selmer-Geethin romaanin pohjalta huvinäytelmän, joka sai ensi-iltansa Svenska teaternissa vuonna 1913. Svenska Teaternin suureksi menestykseksi osoittautuneessa esityksessä pehtooria esitti Konrad Tallroth. Näytelmä käännettiin pian myös suomeksi, ja se oli suomalaisten teattereiden vakio-ohjelmistoa aina 1930-luvulle saakka. Näytelmä ei kuitenkaan koskaan saanut pysyvämpää sijaa teattereiden ohjelmistossa. Varsinkin Orkon ohjaaman elokuvan jälkeen siihen on todennäköisesti vaikuttanut se, että siitä puuttuu monia yleisöä kiinnostavia elokuvan elementtejä, kuten Aaretti-rengin ja Miina-piian subrettipari, joka toi esittäjiensä Matti Lehtelän ja Elna Hellmanin taitojen ansiosta elokuvaan luontevuutta ja uskottavuutta, joita kirjassa ja näytelmässä ei ole.