Sils Marian pilvet

Avioeronsa keskellä eurooppalainen näyttelijä Maria Enders saapuu Sveitsiin tekemään vanhemman naisen roolia samassa lesbosuhteesta kertovassa näytelmässä, jossa löi itsensä läpi vuosikymmeniä sitten nuoremman naisen roolissa. Tähän rooliin on nyt valittu räikeä uuden polven jenkkifilmitähti. Odotellessaan harjoitusten alkua erikoisesta sääilmiöstään tunnetussa Silserseen alueen pikkukylässä Maria yrittää yhdessä amerikkalaisen assistenttinsa Valentinen kanssa löytää näkökulmaa hahmolleen. Analyyttisen Valin ja hänestä yhä pahemmin riippuvaisen Marian keskinäiset keskustelut alkavat muistuttaa näytelmän naisten välistä valtataistelua.[1][2]

Elokuva sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla, jossa se oli ehdokkaana Kultaisen palmun saajaksi.[3] Kristen Stewartista tuli elokuvan myötä toinen amerikkalaisnäyttelijä Adrien Brodyn jälkeen (Pianisti, 2002), joka on palkittu ranskalaisessa César-palkintogaalassa. Elokuva tuotti viisi muutakin César-ehdokkuutta ja voitti Louis Delluc -palkinnon vuoden parhaana ranskalaiselokuvana.[4] [5][6]

Arvostelut olivat enimmäkseen myönteisiä, mutta esimerkiksi New York Postin arvioija kutsui Sils Marian pilviä draamana yhtä poreilevaksi kuin ikkunalaudalle jätetty vesilasi[7]. Seura-lehden Arto Pajukallion mielestä Assayasin luonnetutkielma kasvaa koskettavaksi ihmissuhteiden ja taiteilijapiirien kuvaukseksi, jossa ”erilaisuuksia ja vastakohtaisuuksia tutkitaan ajassa, tunteissa, kulttuureissa”.[2] Film-O-Holic.com-elokuvasivuston Anna Koivumäen mukaan kolmen naisen varaan rakennettu tarina on täynnä vivahteikkaita ja hienovaraisia näyttelijäsuorituksia.[1] Episodi-elokuvasivuston Marta Bałagan mukaan Binochen ja Stewartin välillä on hienoa kemiaa: ”Vaikka heidän suhteensa ei etenekään seksuaaliseksi asti, sen epätasapainoinen dynamiikka heijastaa jatkuvasti läsnäolevaa näytelmää.” Tarinan avoin loppu tuntui hänestä pettymykseltä monien teemojen jäädessä yhdistymättä.[8]