Silmarilit

Silmarilit (quenyaksi silmaril, mon. silmarilli) ovat fiktiivisiä esineitä Keski-maassa J.R.R. Tolkienin kirjassa Silmarillion. Silmarilit olivat kolme jalokiveä, jotka oli luonut noldorin suurin haltia Fëanor, kun eldar vielä pysyivät Valinorissa. Ne luotiin kovasta kristallista, silimasta, jonka mukaan ne myös nimettiin. Silmarilit hohtivat Valinorin Kahden Puun valoa, jonka Fëanor oli niihin vanginnut.

Kun Fëanor karkotettiin Formenosiin, silmarilit suljettiin rautaiseen kammioon. Kun Melkor oli tuhonnut Kaksi Puuta yhdessä Ungoliantin kanssa, yksin Silmarileissa säästyi noiden puiden valo. Sen jälkeen valar yrittivät saada Fëanorin luopumaan kivistä, jotta he voisivat elvyttää puut, mutta hän kieltäytyi. Sitten saapuivat uutiset: Melkor oli surmannut Fëanorin isän, Finwën, Noldorin Korkean Kuninkaan, ja varastanut kaikki jalokivet, mukaan lukien Silmarilit. Sen jälkeen Melkor vetäytyi Keski-Maan pohjoisosiin, missä hänen linnoituksensa sijaitsi. Melkor, jonka Fëanor nimesi Morgothiksi, asetti Silmarilit rautakruunuunsa, jota hän ei ottanut hetkeksikään pois päästään.

Silmarilien varastaminen oli yksi pääsyy noldorin kapinaan ja heidän poistumiseensa Valinorista; Fëanor halusi päästä Keski-Maahan kostamaan Melkorille ja ottamaan jalokivensä takaisin. Fëanor oli raivoissaan Melkorille ja valar halusivat ottaa jalokivet omiin tarkoituksiinsa, mutta sitten Fëanor ja hänen poikansa vannoivat valan etteivät lepäisi, ennen kuin saisivat Silmarilit takaisin. Fëanor johti noldorin takaisin Keski-Maahan, ja hänen taistelunsa johti Ensimmäisen ajan alkuun, mutta se ei tuonut lohtua haltioiden suruun. Viisi suurta taistelua käytiin Beleriandissa, mutta noldor epäonnistuivat.

Yhden Silmarilin palauttivat Beren ja Lúthien suurten taisteluiden ja menetysten jälkeen. Se päätyi Doriathin kuninkaalle Thingolille, Lúthienin isälle. Hän sai päähänsä yhdistää ne Nauglamíriin eli Kääpiökäätyihin, mutta toimeksiantoa suorittamassa olleet kääpiöt tappoivat hänet ja yrittivät viedä silmarilin. Tämän kiven vei myöhemmin Eärendil Länteen ja valar lähettivät sen tähdeksi taivaalle. Kaksi muuta Silmarilia pysyivät kuitenkin Morgothin hallussa, mutta lopulta ne otettiin häneltä Vihan Sodan lopussa. Fëanorin pojat olivat vannonneet ottavansa silmarilit takaisin ja valansa vuoksi he hyökkäsivät Doriathiin ja tuhosivat sen. Silmarilia he eivät kuitenkaan saaneet, vaan Elwing vei sen meren rannikolle, jonne kerääntyi Doriathin pakolaisia. Juuri tämä kivi päätyi Elwingin miehen Eärendilin otsalle, ja loistamaan taivaalle tähtenä Eärendilin seilatessa taivaan kannen yli laivallaan.

Muut kaksi silmarilia otettiin Melkorilta, kun hänet voitettiin, mutta jäljelle jääneet Fëanorin pojat Maedhros ja Maglor ryöstivät ja jakoivat ne keskenään. Koska kivet polttivat heidän käsiään heidän monien pahojen tekojensa tähden, Maedhros heittäytyi oman silmarilinsa kanssa tuliseen rotkoon ja Maglor mereen. Jalokivet polttivat heidän kätensä, vaikka heillä oli perimysoikeus, kuten ne olivat polttaneet Morgothin kädet aikaisemmin. Kuitenkin silmarilit säilyivät Ardan kaikissa pääelementeissä, taivaalla, maassa ja vedessä.

Suurimmassa osassa tekstejä, Melkorin viimeistä paluuta ja tappiota Dagor Dagorathissa (Taisteluiden Taistelussa), maailma muuttuu ja Kolme Silmarilia palaavat valarille ja Yavanna särkee ne ja niiden valolla hän elvyttää kaksi puuta, poistaa Pelori-vuoret ja kahden puun valo kirkastaa Ardaa jälleen ikuisena siunauksena.