Siirtolohkare

Siirtolohkare eli hiidenkivi on iso kivi, jonka jääkauden aikainen mannerjää on kuljettanut mukanaan usein kauaksi emokalliosta.[1] Alavilla alueilla siirtolohkareet ovat usein peittyneet muun maa-aineksen alle, mutta maastossa korkealla paikalla kivet ovat monesti säilyneet näkyvillä. Heikomman kiviaineksen alueilla siirtolohkareet voivat olla paljon hioutuneempia ja sileämpiä.

Siirtolohkare Yhdysvaltojen Iowassa.

Entisajan ihmisistä näytti siltä, ettei kiveä ole voinut tuoda paikoilleen mikään luonnollinen voima. Siksi niiden selitettiin olevan hiisien, pirujen tai jättiläisten työtä. Eräässä vaiheessa geologian oppihistoriaa uskottiin myös, että hiidenkiviä on liikutellut raamatullinen vedenpaisumus.[2]

Suomen suurin selvästi näkyvissä oleva siirtolohkare, Kukkarokivi, sijaitsee Turun Ruissalon pohjoispuolella. Sen näkyvissä olevan osan pituus on 40 metriä, leveys 30 metriä ja korkeus 12 metriä.[3][4] Suomen suurin tunnettu maan sisällä oleva siirtolohkare puolestaan on Kontiolahdelta Pohjois-Karjalasta Kuurnan voimalaitoksen rakennustöiden yhteydessä löytynyt lohkare.[5]

Kulttuurillista merkitystä siirtolohkareilla on niihin liittyvien tarinoiden kautta. Näissä esiintyy usein varsinkin jättiläisiä, joiden saatetaan arvella esimerkiksi viskoneen lohkareita kohti eri pitäjien kirkkoja. Siirtolohkareita, jotka maastokohteina tyypillisesti ovat riidattomia ja selvästi havaittavia, on myös usein valittu kylien, pitäjien, läänien sekä maakuntien rajapaikoiksi, ja monista tällaisista rajakivistä löytyy tietoja Suomessa jo keskiajalta (500-luvun alusta 1400-luvulle).