Siirtoäänivaalitapa

Esimerkissä on 3 ehdokasta, kaksi täytettävää paikkaa ja 45 ääntä. Äänikynnykseksi muodostuu 16 (katso kohta Äänikynnys).

• 26 äänestäjää laittaa ehdokkaat järjestykseen A C B
• 5 äänestäjää laittaa ehdokkaat järjestykseen A B C
• 9 äänestäjää laittaa ehdokkaat järjestykseen B A C
• 5 äänestäjää laittaa ehdokkaat järjestykseen C A B

Ehdokas A on saanut 15 ylijäämä-ääntä yhteensä 31 äänestyslipusta. Ylijäämä-äänet siirretään eteenpäin antamalla jokaiselle lipulle uusi arvo, joka on 15/31 = 0,48. Toisessa vaiheessa ehdokas, joka on toisena äänestyslipussa, jossa A on ensimmäisenä saa 0,48 ääntä.

• C saa 26×0,48 ääntä eli 12,48 ääntä
• B saa 5×0,48 ääntä eli 2,40 ääntä

Tässä vaiheessa yhtä monta ehdokasta, kuin oli avoimia paikkoja, on ylittänyt äänikynnyksen. Valituiksi tulevat siis ehdokkaat A ja C.

Edellisessä esimerkissä meni hukkaan 13 ääntä (45–2×16). Suhteellisen suuri hukkaäänten määrä johtui siitä, että valittavia oli vain kaksi. Toisaalta, jos ääniä ei siirrettäisi, tulos muuttuisi siten, että hukkaan menisi peräti 25 ääntä. Siirtoäänijärjestelmä vähentää hukkaäänten määrää siirtämällä eteenpäin ylijäämä-äänet sekä liian vähän ääniä saaneiden ehdokkaiden äänet.

Siirtoäänivaalissa hukkaäänten minimointi ja taktisen äänestämisen tarpeettomuus liittyvät toisiinsa. Jos ensisijaisesti A:ta ja toissijaisesti C:tä kannattaneet henkilöt olisivat tienneet etukäteen muiden äänestyskäyttäytymisestä, he olisivat voineet jakaa omat äänensä jo ensimmäisellä kierroksella ja siten vaikuttaa tulokseen. Siirtoäänijärjestelmä tekee tällaisesta käyttäytymisestä vähemmän tarpeellista.

Se, että karsiutuvien ehdokkaiden äänet siirretään eteenpäin, rohkaisee ihmisiä äänestämään myös kannattamiaan ehdokkaita, joiden läpimenoon he eivät usko, ja näin vähentää ihmisten kokemaa tarvetta taktiseen äänestämiseen.

Siirtoäänivaalitapa toteuttaa suhteellisuutta eri tavalla kuin listavaalit. Listavaaleissa suhteellisuus toteutetaan ainoastaan ehdokaslistoja asettaneiden mielipideryhmien (erityisesti puolueiden) välillä, mutta ei yksittäisen puolueen sisäisten mielipideryhmien välillä eikä puoluerajoja ylittävien mielipideryhmien välillä. Siirtoäänivaalissa sen sijaan suhteellisuus toteutuu automaattisesti kaikkien äänestäjäkunnassa olevien mielipideryhmien (tässä yhteydessä mielipideryhmäksi katsotaan kukin äänestäjäkunnan osa, joka on keskenään yksimielinen siitä, että tietty osa ehdokkaista on parempia kuin yksikään tämän osan ulkopuolella oleva ehdokas) välillä. Puolueet yleensä pitävät puolueiden välistä suhteellisuutta ainoana merkityksellisenä suhteellisuutena ja vierastavat ajatusta sitoutumattomien äänestäjäryhmien välisestä suhteellisuudesta, ja vastustavat siksi siirtoäänivaalia. ^lähde?

Siirtoäänivaalitapaa voi soveltaa joko puhtaana henkilövaalina tai henkilövaalin ja listavaalin yhdistelmänä. Kun siirtoäänimenetelmää sovelletaan henkilövaalin ja listavaalin yhdistelmässä, saa äänestäjä asettaa peräkkäin paremmuusjärjestykseen sekä yksittäisiä ehdokkaita että puolueita. Puolueelle annettu sija tarkoittaa äänen jakamista murto-osina niille kyseisen puolueen ehdokkaille, joita äänestäjä ei erikseen merkitse millekään sijalle.

Australiassa (jossa siirtoäänivaalista on käytössä useampia versioita) on käytössä myös sellainen listavaalin ja henkilövaalin yhdistelmä, jossa äänestäjä saa valita, listaako vaalin kaikki ehdokkaat haluamansa paremmuusjärjestykseen vai ruksaako jonkin puolueen asettaman paremmuusjärjestyksen. Tällöin menetelmä on käytännössä jo varsin lähellä suljettua listavaalia.

Äänikynnyksen asettamiseen käytetään kolmea eri kaavaa, jotka ovat.

Hare quota lasketaan kaavalla ${\displaystyle {\frac {aanet}{paikat}}}$

Droop quota lasketaan kaavalla ${\displaystyle {\frac {aanet}{paikat+1}}+1}$

Imperiali quota lasketaan kaavalla ${\displaystyle {\frac {aanet}{paikat+2}}}$

Äänikynnysten suuruusjärjestys on Hare > Droop > Imperiali. Äänikynnyksen valintaan vaikuttaa se, millaista vähemmistösuojaa halutaan: Mitä suurempi äänikynnys on, sitä pienempi osa äänistä voi mennä hukkaan, mikä omalla tavallaan parantaa vähemmistösuojaa. Toisaalta pienempi äänikynnys vaikuttaa siten että pienempi vähemmistö voi saada läpi nimenomaan oman ehdokkaansa.

Siirtoäänivaalin periaate on, että äänestäjä saa merkitä vaalilipullaan paremmuusjärjestykseen niin monta ehdokasta kuin haluaa. Käytössä on kuitenkin myös versio, jossa äänestäjän sallitaan merkitä paremuusjärjestykseen enintään niin monta ehdokasta kuin on vaalissa täytettäviä paikkoja. Tällä voi olla käytännön merkitystä myös vaalituloksen kannalta, etenkin jos vaalissa täytettävien paikkojen lukumäärä on pieni. Eräässä toisessa versiossa äänestäjän edellytetään asettavan kaikki vaaliin asetetut ehdokkaat paremmuusjärjestykseen. Usein tällaiseen menettelyyn on liittynyt äänestäjälle tarjottu mahdollisuus korvata omakohtaisesti merkitty paremmuusjärjestys ruksaamalla lipulla tarjottu ruutu, joka tarkoittaa että äänestäjä hyväksyy tietyn puolueen asettaman paremmuusjärjestyksen sellaisenaan.

Suomessa siirtoäänivaalitapa on harvinainen, mutta se on otettu käyttöön muun muassa Piraattipuolueessa[1], Vihreässä liitossa[2], Suomen ylioppilaskuntien liitossa[3], teekkarikilta Hiukkasessa[4], sekä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan Teekkarikylän kylävaaleissa^lähde?. Äänivalta ry on ajanut Suomessa siirtoäänivaalia myös eduskunta-, europarlamentti- ja kunnallisvaaleihin.