Siionin virret

Siionin virsien ensimmäinen laitos ilmestyi vuonna 1790 Sionin Wirret -nimisenä, kun Jalasjärven kappalainen, myöhemmin Taivassalon kirkkoherra Elias Lagus suomensi Ruotsin herrnhutilaisten vuosina 1743–1747 julkaiseman laulukirjan Sions sånger. Herättäjä-Yhdistyksen entinen toiminnanjohtaja Jaakko Elenius on sanonut, että ”herrnhutilaisen virren ytimessä liekehtii Kristuksen rakkaus syntistä kohtaan, Kristuksen risti, kärsimys, haavat ja sovintoveri. Tämän Kristuksen kanssa seurusteleminen, hänen kärsimyksensä katseleminen on ainut mikä voi muuttaa ihmisen.”[1]

Kokoelma sisälsi 223 virttä. Näistä Johan Christoffer Holmbergilta on kokoelmassa 32 laulua, 25-vuotiaana hukkuneelta Johan Kahlilta 43, Lars T. Nybergiltä 41 ja Anders Odheliukselta 31 laulua. Näiltä neljältä oli 147 laulua eli yli puolet julkaisusta.[2]

Rukoilevaisten herätysliike käyttää edelleen Siionin virsiä Laguksen suomentamassa asussa.

Myös lestadiolaisessa herätysliikkeessä käytettiin liikkeen alkuvuosikymmeninä jossain määrin Laguksen Sionin Wirsiä, mutta 1800-luvun lopulla omien laulukirjojen myötä Wilhelmi Malmivaaran uudistamien Siionin virsien käyttö lestadiolaisilla väheni.[3]

Wilhelmi Malmivaaran uudistama 1893. 35.painos.

Vuonna 1893 Wilhelmi Malmivaara toimitti Siionin virsien uudistetun laitoksen, jossa oli vain 158 virttä. Malmivaaran Siionin virsiä voidaankin pitää uutena laulukokoelmana, ei suorana jatkona vanhalle Laguksen suomentamalle kokoelmalle.[3] Malmivaara käytti lähteenään Laguksen kokoelmaa, josta otettiin 107 virttä, joten virsien pääasiallisina tekijöinä olivat Holmberg (17 virttä), Kahl (25 virttä), Nyberg (36 virttä) ja Odhelius (28 virttä). Samoin hän otti Antti Achreniuksen 1790 julkaisemista Halullisten sielujen hengellisistä lauluista 19 virttä. Achreniuksen isän Abraham Achreniuksen tekemiä virsiä tuli viisi. Arkkivirsiä oli 19. Arkkivirreksi kutsuttiin yleensä koko-, puoli- tai neljännespainoarkin kokoista pieneksi lehtiseksi painettua myytäväksi tarkoitettua laulua.[4] Alkuperäislaitoksessa oli hyvin pitkiäkin virsiä, joita myöhemmin jaettiin lyhyemmiksi a-, b- ja c-versioiksi. Pisimmäksi jäi virsi numero 154: "On tuomio täys". Siihen jätettiin 28 säkeistöä.[2]

Malmivaaran vuoden 1893 Siionin virret on kokonaisuudessaan kääntänyt englanniksi Thomas McElwain[5] (Songs of Zion 2014). Virret on riimitetty ja tavutettu alkuperäisten mukaisesti niin, että ne ovat laulettavissa samoin sävelmin.

Jaakko Haavion uudistama 1971. Lisävihko työryhmien tuottama.

Vuonna 1971 hyväksyttiin ja seuraavana vuonna otettiin käyttöön Jaakko Haavion kielellisesti uudistama ja laajentama laitos. Siinä oli 261 virttä. Haaviolta itseltään oli kahdeksan virttä. Muiden eniten virsiä aiempaan laitokseen tehneiden virret säilyivät uudessakin laitoksessa. Osastojakoa muutettiin.

Työryhmien uudistama 2016.

Herättäjä-Yhdistyksen musiikkitoimikunnassa syntyi ajatus Siionin virsien kolmannesta kokonaisuudistuksesta, josta tehtiin esitys vuonna 2008. Uudistuksen aluksi karsittiin kokoelmasta vähälle käytölle jääneitä virsiä. Edelliset uudistukset olivat pitkälti Elias Laguksen, Wilhelmi Malmivaaran ja Jaakko Haavion työn tuloksia, kun taas viimeisin uudistus syntyi tiimityönä. Siionin virsien uudistustoimikunnan jäseninä toimivat Simo Juntunen, Kaarlo Kalliala, Samuli Korkalainen, Kalle Hiltunen, Ulla Tuovinen, Jukka Hautala ja Kaisa Raittila.

Sävelmäjaostoon kuuluivat Ulla Tuovinen, Markku Kilpiö, Erkki Tuppurainen, Taina Sulkanen ja Samuli Korkalainen. Sävelmissä suosittiin kansantoisintoja ja pyrittiin nuottikuviin, jotka tukevat heränneille tyypillistä säestyksetöntä veisaamisen tapaa. Tällöin nuottikuvaan on lisätty pikkunuotein mahdollisia niekkuja, jotka paikallisesta tavasta riippuen voidaan veisata tai jättää veisaamatta. Kokoelmassa on 141 itsenäistä sävelmää, joista kansantoisintoja on 107.

Tekstijaostossa olivat Jukka Hautala, Kalle Hiltunen, Kaisa Raittila ja Jaakko Löytty. Aiemmin mainitusta Laguksen kokoelmasta siirtyi Holmbergilta 10, Kahlilta 18, Nybergiltä 23 ja Odheliukselta 22 virttä, yhteensä 73 virttä. Toisesta uudistuksesta tuli mukaan Väinö Malmivaaran virsiä 15 ja Jaakko Haavion 8 virttä. Edustetuin uusista runoilijoista oli Jaakko Löytty, jonka tekemiä on mukana 9 virttä.

Siionin virsien runoasuja muokkasivat Jouko Ikola (osa Lars T. Nybergin virsiä), Tytti Issakainen (yksittäisten ruotsalaisten runoilijoiden tekstejä), Jaakko Löytty (pääasiassa suomalaistaustaisia virsiä), Mika Nuorva (kaikki Johan Kahlin virret), Kaija Pispa (pääasiassa Anders Odheliuksen virret), Leena Ravantti (Herkko Kivekkään aikanaan uudistamat), Leena-Marja Renko (Nybergin tuotanto), Heimo Lipiäinen (pääasiassa Johan Hellmannin ja Johan Holmbergin virsiä) ja Jaro Julkunen (yksittäisiä virsiä yhteistyössä Jaakko Löytyn kanssa). Tekstejä muokatessaan runoilijat perehtyivät vuoden 1971 laitoksen ohella myös Siionin virsien versioihin: Sions Sånger 1748, Elias Laguksen Sionin Wirret -suomennos 1790, Halullisten sielujen hengelliset laulut 1790 ja Wilhelmi Malmivaaran uudistamat Siionin virret 1893. Uudistetuissa Siionin virsissä on 255 virttä.[7] Kirja otettiin käyttöön Nilsiän herättäjäjuhlilla 2017.^[3]

Tehdäkseen mahdollisimman vaivattomaksi siirtymisen uudistetun kirjan käyttöönottoon julkaisi Herättäjä-Yhdistys uusien sävelten tai sävelkuvioiden oppimista varten opetusvideoita ja mahdollisti yhden työntekijän talvikaudeksi 2017–2018 opettamaan uusia virsiä kautta Suomen halukkaille seurakunnille. Siionin virsiin liittyvä aineisto löytyy Herättäjä-Yhdistyksen sivulta.[8]

Virsien järjestys ja osastojako muuttuivat uudistuksessa. 

Saman säkeistön vertailua

Jaakko Löytty muisteli vuonna 2003 seuraavasti:[9]

»70-luvun loppupuolella tutustuin heränneisiin körttiläisiin nuoriin, jotka kulkivat Siionin virret farkkujensa takataskussa, mutta kävivät myös minun konserteissani. Heiltä sain kuulla, etteivät lauluni olleet sisällöllisesti niinkään kaukana körttikansan ajattelusta. Niissä oli kuulemma samaa alatien kristillisyyttä ja ikävöinnin tuntoa. Aloin käydä Siionin virsi -seuroissa ja tunnistin siellä oitis lapsuudestani rakkaat virret.»

Johanna Korhonen ilmoitti Nyt-liitteen haastattelussa 2009 suosikkivirrekseen Siionin virren ”Soi, virteni, kiitosta Herran”.[10] Virsi on nykyisissä Siionin virsissä numero 133. Vuonna 2006 tehdyssä Siionin virsien käyttötutkimuksessa se todettiin kokoelman veisatuimmaksi virreksi.[11]

• Tampereen Kirkkosanomat 1/2003

• Siionin virret (Herättäjä-Yhdistys)
• Körttiveisuu Elävän perinnön wikiluettelossa
• Herättäjä-Yhdistyksen YouTube-kanavalla veisuunäytteitä
• Körttiläiset-dokumentti (1968) Ylen Elävässä arkistossa
• Rukoilevaisten laulukirjat (Arkistoitu – Internet Archive) Vanha virsikirja, v. 1790 Siionin virret ja Halullisten sielujen hengelliset laulut julkaistu Android-sovelluksena