Sigurd von Koch

1890-luvun loppupuolella Kochilla on näyttänyt olleen vaikeuksia oman urapolkunsa pohtimisessa. Hänellä oli lahjakkuutta kuvataiteen, kirjallisuuden ja musiikin aloilla. Hän opiskeli myös kahden vuoden ajan (1895–1897[1]) kuninkaallisessa merisotakoulussa. Hän tunsi rakkautta merta ja saaristoa kohtaan. Richard Andersson opetti Kochille pianonsoittoa 1890-luvulla, joten muusikon tie alkoi houkutella kasvavissa määrin. Koch sai lisäksi kontrapunktiopetusta Johan Lindegreniltä. Vuonna 1905 hän matkusti suorittamaan opintoja Berliiniin ja Dresdeniin. Varhaisella urallaan Koch keskittyi lukuisten balladityylisten laulujen säveltämiseen. Sanoittajia hänen lauluissaan olivat Johan Ludvig Runeberg, Karl-Erik Forsslund ja Sven Lidman. Koch esiintyi pianistina omien laulujensa esityksissä.[2]

Syksyllä 1904 Koch rakensi talon Ornöön Tukholman saaristoon. Hän asui talossa ja sen Östergården-maatilalla vaimonsa kanssa vuoteen 1911 saakka niin suuren osan vuodesta kuin oli mahdollista. Näinä aikoina Koch maalasi meriaiheisia taideteoksia ja kirjoitti saaristonovelleja, joista kaksitoista julkaistiin. Koch suoritti myös opintoja Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa ja valmistui musiikkipedagogina sekä kanttorina vuonna 1910.[2]

Koch oli kiertänyt esiintyjänä jo vuodesta 1902. Hänen esiintymiskumppaneihinsa kuuluivat laulaja Valborg Svärdström (1902), laulaja Anna Norrie (1908), viulisti Carl Nordberger (1910) ja laulaja Ingeborg Sandvik (Norjassa 1915). Kesällä 1911 Koch julkaisi kolumneja ja runoja Afton-Tidningenissa, ja lokakuussa hän aloitti työskentelyn lehden musiikkikriitikkona. Tässä tehtävässä hän toimi kevääseen 1915. Kuusi kuukautta myöhemmin hän aloitti arviointien kirjoittamisen Stockholms-Tidningeniin, jossa työskenteli vuoteen 1919. Kochin opinnot, maalaaminen ja kirjoittaminen veivät pitkään suurimman osan hänen ajastaan. Vuonna 1912 hän matkusti jälleen Berliiniin, jossa tutustui Arnold Schönbergin sekä Ferruccio Busonin teoksiin ja sai sävellysohjausta Karl Kämpfiltä. Tammikuussa 1913 Koch palasi Tukholmaan jatkamaan työtään musiikkikriitikkona. Hän kuitenkin alkoi vakavammin keskittyä säveltämiseen ja luoda uudenlaista musiikkia: vakavia instrumentaaliteoksia. Tällaisia olivat viulusonaatti e-mollissa (1913), sellosonaatti fis-mollissa (1913), preludit pianolle (1914), Romanssi ja serenadi viululle ja orkesterille (1914), pianokvintetto F-duurissa (1916) sekä impressionistinen Havsstämningar pianolle (1916, myöhemmin orkesterillekin sovitettu).[2]

Helmikuussa 1917 Kochilta valmistui teos I Pans marker. Kyse on lyyrisestä orkesterifantasiasta, jonka aihe viittaa Knut Hamsunin kirjaan ja on myös saanut innoitteen Kochin vuonna 1912 tekemästä matkasta, jonka aikana hän kiipesi Ruotsin korkeimmalle vuorelle, Kebnekajselle. I Pans marker muistuttaa Hugo Alfvénin Midsommarvakaa siinä mielessä, että impressionistiset ainekset yhdistyvät kansanmusiikkiaineksiin. Kochin kymmenosainen Miniatyrer för piano (1918) on hyvin erilainen tyyliltään, Robert Schumannin hengessä sävelletty. Vuodelta 1918 on myös Kochin Ballad pianolle ja orkesterille. Teos on muodoltaan pianokonsertto, vaikka sisältää balladille luonteenomaista ja ilmeisesti vanhasta kansanlaulusta lainattua ainesta. Vuosina 1915–1919 Koch jatkoi myös laulujen säveltämistä. Kokoelmissa Exotiska sånger (sanat: Sigurd Agrell) ja Die geheimnisvolle Flöte (sanat: Hans Bethge) edustavat eräänlaista "eksoottista impressionismia". Koch teki Hans Bethgen sanoihin myös neljän laulun Morgenländische Liebeslieder -sarjan (1917), jossa ovat kuultavissa selkeät kiinalaisvaikutteet. Yksilöllisempää impressionistisuutta edustavat De vilda svanarna -sarjan kolme laulua (1918). Tammi- ja helmikuussa 1919 Koch sävelsi kolmetoista "vanharuotsalaista balladia" Lars Wivalliuksen ja Lasse Lucidorin sanoihin. Nämä jäivät säveltäjän viimeisiksi teoksiksi, sillä hän kuoli espanjantautiin saman vuoden keväällä.[2]¨

Kochin isä oli upseeri, kirjailija Richert von Koch ja äiti Agathe von Koch.[3] Kochin sisaruksia olivat poliitikko Halfred von Koch, matemaatikko Helge von Koch[1], kuvataiteilija Ebba von Koch[3] ja kuvataiteilija Frances Wachtmeister.[4]

Koch oli vuodesta 1904 naimisissa taiteilija Karin "Kaju" von Kochin (o.s. Magnell) kanssa.[1] Kochin poika oli säveltäjä Erland von Koch.[2]

• IMSLP: nuotteja