Sigma

Sigma (isona kirjaimena Σ, pienenä σ ja sanan lopussa ς, kreik. σίγμα) on kreikkalaisen kirjaimiston 18. kirjain. Sen äännearvo on sekä muinaiskreikassa että nykykreikassa [s]. Kreikkalaisissa numeroissa sigman lukuarvo on 200.[1]

Kreikkalainen kirjaimisto
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma
Δ δ delta Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta
Η η eeta Θ θ theeta Ι ι ioota
Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy
Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron
Π π pii Ρ ρ rhoo Σ σ ς sigma
Τ τ tau Υ υ ypsilon Φ φ fii
Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega
Käytöstä poistuneet:
Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta
Ϻ ϻ san Ϙ ϙ koppa Ͳ ͳ sampii
Ϸ ϸ shoo

Latinalaisessa kirjaimistossa sigmaa vastaa kirjain S/s. Suomen kieleen sigma translitteroidaan sekä muinaiskreikasta että nykykreikasta s.

Muoto ja sen historia

Sigma on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta (šin).[1]

Sigma esiintyi useimmissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa. Sen muoto muistutti yleensä foinikialaisen esikuvan 90 astetta kääntynyttä versiota, jossa oli eri kirjaimistoissa eri määrä kulmia.[2][3] Joissakin kirjaimistoissa kulmat olivat pyöreämpiä, mistä on kehittynyt nykyinen S-kirjain latinalaisessa kirjaimistossa sekä mahdollisesti myös kyrillinen С-kirjain. Kaikissa paikallisissa kirjaimistoissa sigmaa ei alun perin tunnettu, vaan sen sijaan käytettiin myöhemmin kirjaimistosta poistunutta sania. Tällaisia olivat muun muassa Korintin, Aitolian, Epeiroksen ja Kreetan kirjaimistot.[3]

Epigrafisissa lähteissä sigmasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[4]

Merkityksiä

Matematiikassa

Fysiikassa

  • σ on jännityksen ja varauskatteen tunnus.
  • Σ eli sigma on hiukkasfysiikassa baryoni, joissa on yksi s-kvarkki (outo kvarkki). Niitä ovat Σ-, Σ0 ja Σ+, joiden spin on 1/2, sekä Σ*-, Σ*0 ja Σ*+, joiden spin on 3/2.

Muita merkityksiä

  • σ (tai muu merkki 0xE5) tiedostonimen tai hakemistonimen alussa merkitsee FAT-tiedostojärjestelmässä poistettua tiedostoa.
  • σ' on kreikkalaisissa numeroissa luku 200.

Tietokonejärjestelmissä

Tietokoneissa sigma koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

Σ σ ς
ASCII, koodisivut
437, 860, 861, 862, 863
0xE4
0xE5
ei ole
ASCII, koodisivut 850, 852, 857, 864 ei ole ei ole ei ole
ASCII, koodisivu 869 0xCF 0xEC 0xED
Unicode U+03A3 U+03C3 U+03C2

Lähteet
  1. Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1.
  2. Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  3. Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  4. Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.