Sifoni (biologia)

Sifoni eli suppilo on nilviäisillä esiintyvä anatominen rakenne. Sifoneita on niin joillakin vedessä elävillä kotiloilla, simpukoilla kuin pääjalkaisilla.[1] Ne ovat nilviäisen vaippaan kuuluvia putkimaisia rakenteita, joiden läpi virtaa vesi. Nilviäislajit käytettävät sifonilla kierrättämäänsä vettä muun muassa ravinnon hankkimiseen, hengitykseen, hylkyaineiden poistoon ja lisääntymiseen. Simpukoilla on yleensä erikseen sisään- ja ulosvirtausputket (hengitys- ja hylkyputket), muilla nilviäisillä on vain yksi putki.[1][2]

Venussimpukan sifoni osoittaa oikealle ja siinä on erilliset hylky- ja hengitysputket.

Simpukat

Jotkin simpukat kaivautuvat pohjasedimenttiin ja jättävät esiin vain sifonin kaksiputkisen pään, jonka kautta kierrättävät vettä, josta ne suodattavat ravintoa. Vedestä ne saavat kiduksillaan tarvitsemansa hapen.[3] Tällaisia lajeja ovat muun muassa Suomessakin elävät hietasimpukka (Mya arenaria) ja liejusimpukka (Limecola balthica)[4] sekä Tyynenmeren rannikoilla elävä geoduck (Panopea generosa), jonka sifonit saattavat olla yli metrin pituisia.[5]

Pääjalkaiset

Pääjalkaiset erityisesti mustekalat käyttävät sitä myös liikkeen synnyttämiseen reaktiovoimalla. Mustekalat käyttävät sifonia myös puolustautumiseen, ja nopean pakenemisen lisäksi saattavat sen avulla kaivautua pohjaan, jolloin pohjasta nouseva hiekka tai muta hautaa mustekalan. Ne suihkuttavat sen kautta myös mustetta, joka muodostaa veteen pilven. Pilvi häiritsee saalistajaa ja auttaa mustekalaa pakenemaan.[2]

Kuvia
  • Geoduck-simpukasta (Panopea generosa) näkyvät vain sifonien päät hiekasta.
  • Geoduck-simpukoita (Panopea generosa) ravintolan akvaariossa Hongkongissa.
  • Cymbiola magnifica -kotilon putkimainen sifoni.

Lähteet
  1. Sinisimpukka LuontoPortti. Viitattu 30.11.2019.
  2. Ahola, Aapo: Seepia on viisas. Seepia -lehti, 1999, nro 1, s. 3-7. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
  3. Kostamo, Kirsi (toim.) & Hemmi, Anne & Nappu, Niko & Toppinen, Heli & Westerbom, Mats: Vesiluontokurssi – Itämeri – ekologia Suuri Sininen. 16.5.2019. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
  4. Timonen, Anne & Issakainen, Jouni: Itämeren simpukoiden sielunelämää – ja vähän muutakin. Pohjamuta, 2004, s. 4–7. Saarístomeren sukeltajat ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.11.2019.
  5. Karala, Maija: Viikon outo eläin: todella rujo simpukka Erään planeetan ihmeitä. 25.1.2013. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    • Lab 5: Phylum Mollusca Biology 18, Amherst College. 2008. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
    • Fishelson, L.: Comparative morphology and cytology of siphons and siphonal sensory organs in selected bivalve molluscs. Marine Biology, 2000, 137. vsk, nro 3, s. 497–509. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.