Siesta (kylä)

Siesta[1] (ven. Си́ста, Sista) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Ahokylän kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Siestajoen rannalla 11 kilometriä Ahokylästä koilliseen. Kylässä on 16 asukasta (vuonna 2010)[2].

Siesta
Систа, Sista

Siesta

Koordinaatit: 59°36′22″N, 29°1′55″E
Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Ahokylä
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 16











Kylän läheltä on löydetty keskiaikaisia kumpuhautaryhmiä, jotka eivät ole säilyneet[3]. Kaprion ujestin Ratsinan pogostaan kuulunut Siestan kylä mainitaan Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500[4]. Ruotsalaisten 1600-luvun alussa laatimassa maakirjassa se esiintyy vatjalaisiin viittaavalla nimellä Sista Votschaia[5], jota käytettiin vielä 1800-luvullakin muodoissa Sista-Vodskaja ja Sistovodskaja[6]. Peter von Köppenin laatimassa vatjalaiskylien luettelossa Siestaa ei kuitenkaan mainita[7].

Paikalliset talonpojat olivat 1860-luvun alkuun saakka tilanomistajan maaorjia. Kylän lähellä sijainneessa Porožkin kartanossa oli kivirakenteinen vesimylly. Vuonna 1862 Siestassa oli 35 taloa ja 310 asukasta. Kyläläiset kuuluivat Kaprion ortodoksiseen seurakuntaan. Maanviljelyn lisäksi he harjoittivat hevosajurin ja satulasepän ammatteja. 1800-luvun lopulla kylässä oli kauppa, majatalo ja tsasouna.[6]

Vuonna 1899 Siesta muodosti Ratsinan volostiin kuuluneen kyläkunnan, jonka 295 asukkaasta 279 oli venäläisiä, 12 virolaisia ja 4 ”sekoittuneita”[8]. Neuvostoaikana Siesta muodosti aluksi oman kyläneuvoston. Myöhemmin se kuului Unatitsan, Perlessilän, Velkotan, Ratsinan, Uutassolan ja vuodesta 1959 Kaipalan kyläneuvostoon. Kylän virallinen nimi oli vuoteen 1927 saakka Bolšaja Sista.[6]

Lähteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 215. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 20.6.2016. (venäjäksi)
  3. Lapšin, V. A.: Arheologitšeskaja karta Leningradskoi oblasti. Tšast I: zapadnyje raiony, s. 101–102. Leningrad: LVVISU, 1990.
  4. Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 560. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868.
  5. Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, s. 67. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1859.
  6. Sprosi u krajeveda (kysymys no 1677) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 20.6.2016.
  7. v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 20. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
  8. Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 338–343. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.