Sierra Leonen sisällissota

Sierra Leonen sisällissota käytiin vuosina 1991–2002. Sen osapuolina olivat vallankumousrintama Revolutionary United Front (RUF) johtajanaan Foday Sankoh, ja valtiollinen armeija, johdossaan ensin Joseph Saidu Momoh, vuoden 1992 sotilasvallankaappauksen jälkeen Valentine Strasser.

Sierra Leonen sisällissota
Sierra Leonen sisällissodassa tuhoutunut koulu
Päivämäärä: 23. maaliskuuta 1991 – 18. tammikuuta 2002 Paikka: Sierra Leone Lopputulos: Sierra Leonen sotilaallinen voitto Vaikutukset: 50 000 sierraleonelaista kuoli sisällissodassa
Osapuolet
Sierra Leone Kamajorit Civil Defence Forces  Yhdistynyt kuningaskunta  Guinea ECOMOG Executive Outcomes Yhdistyneiden kansakuntien UNAMSIL-joukot	Revolutionary United Front Armed Forces Revolutionary Council West Side Boys  Liberia National Patriotic Front of Liberia
Komentajat
Joseph Saidu Momoh Julius Maada Bio Ahmad Tejan Kabbah Samuel Hinga Norman Yahya Kanu Valentine Strasser Solomon Musa Moinina Fofana Allieu Kondewa David Richards Tony Blair Vijay Jetley Daniel Opande	Foday Sankoh Sam Bockarie Issa Sesay Augustine Gbao Johnny Paul Koroma Charles Taylor Benjamin Yeaten
Vahvuudet
yli 4 000 valtion sotilasta ja miliisiä (1999) ECOMOG: yli 700 nigerialaista sotilasta 6 000 UNAMSIL-sotilasta, 260 UNMO:ta, 24 Venäjän Mil Mi-24ä[1]	~20 000 kapinallista (1999)

Sodassa kuoli noin 50 000 sierraleonelaista, yli kaksi miljoonaa (eli yli kolmannes väestöstä) joutui lähtemään kodeistaan.

Ennen Sierra Leonen sisällissotaa timanttivarojen huono hallinta ja korruptio olivat johtaneet siihen, että maa oli Yhdistyneiden kansakuntien tilastojen mukaan maailman köyhin.[2]

Sodan puhkeamiseen vaikutti sisäisten ongelmien lisäksi se, että rajanaapuri Liberiassa käytiin sisällissotaa. Yhden sen osapuolen johtaja, Charles Taylor, tuki RUF:ia saadakseen Sierra Leonen epävakaisempaan tilaan.[2] Taylor arvioi Sierra Leonessa toimivan ECOMOG:in estävän hänen joukkojaan valtaamasta pääkaupunki Monroviaa.

RUF aloitti sotatoimet Sierra Leonen itäosissa maaliskuussa 1991 iskemällä sinne Liberiasta käsin. Vuonna 1997 RUF marssi pääkaupunki Freetowniin asti, ja pääsi neuvotteluihin presidentti Ahmad Tejan Kabbahin kanssa. Aselepo solmittiin 1999, mutta väkivaltaisuudet jatkuivat vuoteen 2001. Vuonna 2002 YK asetti erikoistuomioistuimen ratkomaan sotarikoksia.[3]