Sierra Leonen historia

Sierra Leoneen ovat tehneet tutkimusmatkoja viimeisten 3 000 vuoden aikana muun muassa karthagolaiset, arabit, portugalilaiset, alankomaalaiset sekä englantilaiset. He kulkivat Sierra Leonen rannikkoa pitkin, mutta harvat kykenivät liikkumaan sisämaahan.[2]

Antiikin egyptiläiset matkustivat ennen ajanlaskun alkua Länsi-Afrikkaan. He toivat mukanaan nautakarjaa, vuohia, lampaita sekä siipikarjaa. Noin vuonna 600 eaa. karthagolainen tutkimusmatkailija Hanno Merenkulkija purjehti pitkin Länsi-Afrikan rannikkoa ja kävi mahdollisesti myös nykyisen Sierra Leonen alueella.[3]

Portugalilainen tutkimusmatkailija Pedro de Sintra antoi noin vuonna 1462 Sierra Leonelle sen nykyisen nimen.[4] De Sintran nimivalinnan taustasta ei ole varmaa tietoa, joskin sen on arveltu viittaavan maanmuotoihin tai alueen ilmasto-olosuhteisiin. Joidenkin mukaan rannikkoalueet muistuttivat leijonan hampaita, kun taas toiset ovat ehdottaneet, että de Sintran mielestä vuoristoisen niemimaan yläpuolella olevat ukkoset kuulostivat leijonan karjaukselta. Tosin professori C. Magbaily Fylen mukaan kyseessä on mahdollisesti ollut historioitsijoiden väärintulkinta: Serra Lyoasta on hänen mukaansa puhuttu jo ennen vuotta 1462, jolloin de Sintran retkikunta vasta saavutti Sierra Leonen rannikon. Tämä tarkoittaisi sitä, että maan nimeäjän henkilöllisyys olisi siis vieläkin pimennossa.[5] 1500-luvun englantilaiset merimiehet kutsuivat maata Sierra Leoaksi, joka kehittyi 1600-luvulla Sierra Leoneksi. Britit hyväksyivät nimen virallisesti Sierra Leoneksi vuonna 1787.[6]

Sierra Leonesta lähdettiin kehittämään 1950-luvun aikana Britannian mallin mukaista parlamentarista järjestelmää. Kehitys huipentui 27. huhtikuuta 1961, kun Sierra Leonesta tuli itsenäinen Kansainyhteisön jäsenvaltio.[1] Aluksi uusi valtio oli Commonwealth realm, jonka valtionpäämiehenä oli edelleen Britannian kuningatar Elisabet II.[4]

Itsenäisyyden ajan ensimmäiset vuodet olivat menestyksekkäitä. Rautamalmista ja timanteista saatiin rahaa, jota sijoitettiin erityisesti koulutukseen. Njalan yliopisto perustettiin 1960-luvun alussa, ja se yhdistettiin vuonna 1967 Fourah Bay Collegen kanssa uudeksi Sierra Leonen yliopistoksi.[1]

Milton Margai kuoli vuonna 1964, jolloin hänen veljensä Albert nousi valtaan. Siaka Stevensin APC voitti vuoden 1967 vaalit. Asevoimat teki kuitenkin vallankaappauksen ja asetti maan hallitsijaksi kansallisen uudistusneuvoston, jota johti Andrew Juxon-Smith. Seuraava sotilasvallankaappaus palautti siviilivallan ja nosti Stevensin maan pääministeriksi.[1]

Sierra Leonesta tuli tasavalta vuonna 1971 ja Stevensistä sen ensimmäinen presidentti. Maan talous oli samaan aikaan voimakkaasti heikentymässä, kun rautamalmivarat olivat ehtymässä ja timantit lähtivät maasta salakuljettajien mukana. Kansan tyytymättömyys vahvistui ja kärjistyi opiskelijamielenosoituksissa. Stevens vastasi vuonna 1978 julistamalla maahan yksipuoluejärjestelmän.[1]

Stevensin yksipuoluehallinnon aikana hallinto korruptoitui hyvin vahvasti, aj hän hiljensi tylysti poliittisen vastustuksensa. Tämä johti koko maan koulutuksen ja talouden heikkenemisen. Stevens otti myös henkilökohtaisesti haltuunsa Sierra Leonen timanttitalouden ja keräsi hallintokautensa aikana jopa 500 miljoonan Yhdysvaltain dollarin omaisuuden. Virallisesti Sierra Leonen timanttiviennit putosivat vuoden 1970 kahdesta miljoonasta karaatista vuoden 1988 noin 48 000 karaatiin.[13]

Stevens jäi eläkkeelle vuonna 1985 ja nimesi seuraajakseen Joseph Saidu Momohin.[1] Momoh lupasi tehdä useita uudistuksia ja taistella korruptiota ja verojenkiertoa vastaan. Mikään ei oikeastaan muuttunut Momohin kaudella.[13]

Sisällissodan aikana tuhoutunut koulu.

Sierra Leonen ongelmat kertaantuivat, kun naapurimaan Liberian sisällissota levittäytyi maaliskuussa 1991 Sierra Leonen puolelle. Momoh vastasi raja-alueen levottomuuksiin lähettämällä asevoimat kohtaamaan Charles Taylorin johtaman Liberian kansallisen isänmaallisen rintaman joukot. Sierra Leonen armeija kohtasi kuitenkin entisen armeijan upseerin Foday Sankohin vallankumousrintama RUF:n, joka tuki Tayloria. Tästä alkoi verinen Sierra Leonen sisällissota.[1]

Kapteeni Valentine Strasser kaatoi huhtikuussa 1992 Momohin hallituksen, asetti maan johtoon kansallisen neuvoston ja nimesi itsensä valtionpäämieheksi. Sisällissota kärjistyi Strasserin kaudella, kun RUF oli saanut haltuunsa suuria alueita, ja niiden mukana monia maan tuottoisia timanttikaivoksia.[1]

Strasser syöstiin vallasta tammikuussa 1996, kun asevoimat pelkäsivät, ettei hän siirtäisi valtaansa siviilihallitukselle, kuten oli luvannut. Kenraali Julius Maada Bio oli lyhytaikaisesti maan johdossa ja lupasi järjestää vaalit pian. RUF vaati kuitenkin vaalien lykkäämistä, kunnes se pääsisi yhteisymmärrykseen rauhanehdoista hallituksen kanssa. Vaalit pidettiin kuitenkin maaliskuussa 1996, SLPP:n Ahmad Tejan Kabbah valittiin niissä presidentiksi. Kabbah allekirjoitti marraskuussa RUF-johtaja Sankohin kanssa Abidjanin rauhansopimuksen, jota ei kuitenkaan koskaan saatu käytäntöön.[1]

Johnny Paul Koroma nousi valtaan toukokuussa 1997 uudessa vallankaappauksessa. Koroman mukaan kaappauksen taustalla oli edellisen hallinnon epäonnistuminen rauhanneuvotteluissa. Hän muodosti Asevoimien vallankumouksellisen neuvoston (AFRC) maan johtoon. Vallankaappauksen jälkeen AFRC joutui taisteluihin Kabbahia tukevien joukkojen kanssa, Kansainyhteisö hyllytti Sierra Leonen jäsenyyden ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto asetti maalle sanktioita.[1]

Kansainvälisen yhteisön tukemana länsiafrikkalaiset ECOMOG-joukot syöksi AFRC:n vallasta helmikuussa 1998. Kabbah palautettiin presidentiksi, mutta ECOMOG:n ja hallituksen joukot jatkoivat taisteluita kapinallisia vastaan. Lomén rauhansopimus allekirjoitettiin heinäkuussa 1999, mutta AFRC:n joukot jatkoivat taisteluita. Vaikka RUF:n johtaja Sankoh oli suostunut rauhanehtoihin, hänen sissinsä jatkoivat hyökkäyksiä siviilejä kohtaan eivätkä suostuneet laskemaan aseitaan.[1]

Freetownin ympäristössä puhkesi toukokuussa 2000 rajuja taisteluita, joiden aikana Sankoh vangittiin ja RUF:n joukot ajettiin pois pääkaupungista. Sankohin vangitsemisen jälkeen RUF jatkoi toimintaansa Issa Sesayn alaisuudessa. YK:n UNAMSIL-operaatio pyrki vuoden 2001 aikana toteuttamaan Lomén sopimusta. Se onnistuikin riisumaan RUF:n ja hallitusta tukevat sissit aseista. RUF alkoi palauttaa myös alueitaan viralliselle hallinnolle ja YK:n rauhanturvaajille. Sisällissota päättyi virallisesti tammikuussa 2002. Sen aikana kuoli ainakin 50 000 ihmistä ja noin 2 000 000 joutui jättämään kotinsa.[1]

Länsi-Afrikan ebolaepidemian tilannekartta joulukuussa 2014.

Ahmad Tejan Kabbah valittiin toukokuussa 2002 presidentiksi ensimmäisissä sisällissodan jälkeisissä vaaleissa. Hänen hallintonsa pyrki edistämään sovinnon tekemistä, pitää yllä sisäistä turvallisuutta ja edistää taloutta. Sierra Leonen erikoistuomioistuin perustettiin kesällä 2002, ja YK:n rauhanturvaajat lähtivät maasta vasta joulukuussa 2005. Erikoistuomioistuin syytti Liberian entistä presidenttiä Charles Tayloria Sierra Leonen sisällissodan aikana tekemistään sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Hänet tuomittiin Haagissa huhtikuussa 2012.[1]

Sierra Leonessa alkoi sodan jälkeen jälleenrakennuksen kausi. Maassa rakennettiin uudelleen kouluja ja sairaaloita, kunnostettiin teitä ja käynnistettiin useita kaivoksia. Talous kaksinkertaistui kymmenessä vuodessa. Siirtyminen monipuoluedemokratiaankin oli onnistunut, sillä vuonna 2007 valta siirtyi oppositiopuolueelle, kun APC:n Ernest Bai Koroma valittiin presidentiksi.[14][15] Sierra Leonen talous oli aiemmin lähes täysin keskittynyt timantteihin, mutta sisällissodan jälkeen useat ulkomaalaiset yhtiöt ovat panostaneet muidenkin kaivannaisten tuottamiseen.[16]

Vaikka Sierra Leonen talous on kehittynyt, se oli vuonna 2011 silti vasta 180:nnella sijalla inhimillisen kehityksen indeksin perusteella, ja vuonna 2012 noin 60 prosenttia kansasta eli köyhyysrajan alapuolella.[17]

Sierra Leonessa julistettiin heinäkuussa 2014 hätätila ebolaepidemian takia. Presidentti Koroma erotti myöhemmin samana vuonna terveysministeri Miatta Kargbon tilanteen huonon hoidon takia.[18] Maailman terveysjärjestö julisti epidemian olevan ohi tammikuussa 2016, jolloin siihen oli kuollut Sierra Leonessa lähes 4 000 ihmistä.[19] Ebolaepidemia ja samaan aikaan tapahtunut rautamalmin maailmanhinnan lasku aiheutti kolauksen Sierra Leonen taloudelle.[20]

Sierra Leonessa tapahtui elokuussa 2017 mutavyöryjä. Useita päiviä kestäneet rankkasateet olivat aiheuttaneet tulvia Freetownin ympäristössä. Elokuun viimeisenä päivänä kuolleita laskettiin olevan yli 500.[21]

Sierra Leonen talous alkoi vuonna 2016 toipua Ebola-epimedian ja rautamalmien maailmanhinnan laskusta aiheutuneista vaikeuksista. Kasvu on tullut isolta osalta velkahelpotusten ansiosta. Samalla myös rautamalmituotanto käynnistyi uudelleen sekä maatalous- ja rakennusalat kasvoivat selvästi.[22]