Siemens (yritys)

Siemens AG on saksalainen konglomeraatti, jonka päätoimialoja ovat tieto- ja tietoliikennetekniikka, automaatiotekniikka, energiantuotanto, liikennetekniikka, terveydenhuollon tekniikka ja valaistus. Yhtiön liikevaihto vuonna 2009 oli 76,65 mrd. euroa liikevoiton ollessa 2,292 mrd. euroa. Sen palveluksessa on tytäryhtiöt mukaan lukien noin 480 000 henkilöä (2009), joista noin 130 000 Saksassa. Yhtiön kansainväliset pääkonttorit sijaitsevat Berliinissä ja Münchenissä. Siemens AG:n osakkeet noteerataan Frankfurtin pörssin DAX-indeksissä ja vuodesta 2001 alkaen myös New Yorkin pörssissä.

Siemens AG
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
ISIN DE0007236101
Perustettu 1847 (Berliini, Preussi)
Perustaja Werner von Siemens
Toimitusjohtaja Joe Kaeser[1]
Puheenjohtaja Jim Hagemann Snabe (hallintoneuvoston pj)[2]
Kotipaikka München, Saksa
Toiminta-alue maailmanlaajuinen
Toimiala tietoliikennetekniikka
energiantuotanto
terveydenhuollon tekniikka
automaatiotekniikka
valaistus
liikennetekniikka
Tuotteet automaatiojärjestelmät
multimedia
junat
veturit
valaistus
voimalaitokset
Liikevaihto 76,65 mrd. € (2009)[3]
Liikevoitto 4,342 mrd. € (2009)
Tilikauden tulos 2,292 mrd. € (2009)
Henkilöstö 480 000 (2009)
Kotisivu www.siemens.com

Historia

Siemensin perustivat Werner von Siemens ja Johann Georg Halske 1. lokakuuta 1847. Yritys sai nimekseen Telegraphen-Bauanstalt von Siemens & Halske. Yritys hyödynsi Siemensin kehittämää lennätintekniikkaa, joka käytti kirjaimia osoittavaa neulaa morsen koodin sijaan.

Vuonna 1848 yritys rakensi ensimmäisen kaukolennätinlinjan Eurooppaan, jolla oli pituutta 500 kilometriä. Linja kulki Berliinistä Frankfurt am Mainiin. Vuonna 1850 perustajan nuorempi veli Sir William Siemens (alkuperäiseltä nimeltään Carl Wilhelm Siemens) perusti toimiston Lontooseen. Pian tämän jälkeen yritys oli osallisena rakentamassa kaukolennätinlinjoja Venäjälle. Vuonna 1855 yritys avasi toimiston Pietariin, jota johti hänen toinen veljensä Carl von Siemens.

Vuonna 1881 yritys rakensi vaihtovirtageneraattorin, joka antoi virtaa maailman ensimmäisille sähköisille katuvaloille Godalmingin kaupungissa Englannissa. Yritys jatkoi kasvuaan ja laajensi toimintaansa sähköjunien ja hehkulamppujen tuotantoon. Vuonna 1890 perustaja Werner von Siemens jäi eläkkeelle ja jätti yrityksen veljelleen Carlille sekä pojilleen Arnoldille ja Wilhelmille.

Vuonna 1919 Siemens & Halske ja kaksi muuta yritystä perustivat yhdessä Osramin, joka alkoi valmistaa hehkulamppuja. Japanin haarakonttori avattiin vuonna 1923. Ennen toista maailmansotaa yritys alkoi valmistaa radioita, televisioita sekä mikroskooppeja. Yritys oli myös osallisena Saksan salaisessa uudelleenaseistumisessa ennen toista maailmansotaa.

Toisen maailmansodan jälkeinen aika
Siemens Forum Erlangenissa.
Siemens M65 -matkapuhelin

1950-luvulla Siemens & Halske alkoi valmistaa tietokoneita, puolijohteita, pyykinpesukoneita ja sydämentahdistimia. Siemens AG muodostettiin vuonna 1966 yhdistämällä Siemens & Halske AG, Siemens-Schuckertwerke AG (per. 1903) ja Siemens-Reiniger-Werke AG (per. 1932). Ensimmäisen digitaalisen puhelinvaihteen Siemens valmisti vuonna 1980. Vuonna 1988 Siemens ja brittiläinen GEC hankkivat brittiläisen Plessey-nimisen puolustusväline- ja teknologiayrityksen. Plessey jaettiin, ja Siemens otti haltuunsa ilmailuelektroniikan, tutkat ja liikenteenvalvonnan järjestelmät, jotka nimettiin Siemens Pleysseyksi.

Vuonna 1990 Siemens hankki saksalaisen Nixdorf Computer AG:n ja nimesi sen Siemens Nixdorf Informationssysteme AG:ksi. Vuonna 1997 Siemens toi markkinoille maailman ensimmäisen värinäytöllä varustetun GSM-puhelimen. Näyttö oli karkea, suurisegmentillinen eikä johtanut värinäyttömallien läpimurtoon. Samana vuonna Siemens Plesseyn puolustusvälinetuotanto myytiin British Aerospacelle ja Britannian valtionhallinnon yksikölle.

Vuonna 1999 Siemens perusti Infineon Technologies -yrityksen, jolle siirrettiin Siemensin puolijohteiden valmistus. Samana vuonna Siemensin IT-teknologiasta vastannut Siemens Nixdorf Informationssysteme AG:n toiminta siirtyi osaksi Siemensin ja Fujitsun perustamaa yhteisyritystä Fujitsu Siemens Computersia.

Vuonna 2005 taiwanilainen BenQ hankki omistukseensa taloudellisissa vaikeuksissa olleen Siemensin matkapuhelinyksikön. Samalla Siemensiltä siirtyi 6 000 työntekijää BenQ:n palvelukseen. Osana yrityskauppaa BenQ sai oikeuden käyttää Siemensin tavaramerkkiä matkapuhelimissa viiden vuoden ajan.[4]

Tammikuussa 2009 Siemens ilmoitti vetäytyvänsä Arevasta, josta sillä oli 34 %:n osuus. Toukokuussa 2011 Siemens määrättiin korvaamaan Arevalle 648 miljoonaa euroa sopimusrikkomuksesta.[5][6] Pian Arevasta vetäytymisen jälkeen Siemens allekirjoitti sopimuksen yhteistyöstä Rosatomin kanssa.[7]

Nokia Siemens Networks

19. kesäkuuta 2006 Nokia ja Siemens ilmoittivat verkkoliiketoimintojen yhdistämisestä. Yhteisyrityksen nimi oli Nokia Siemens Networks, ja se aloitti toimintansa huhtikuun alussa 2007.

Nokia Siemens Networksin liikevaihto vastasi sen suurimpien kilpailijoiden eli Alcatel-Lucentin sekä Ericssonin (Marconi) liikevaihtoa. Fuusion myötä saavutettavan suuremman yrityskoon odotettiin tuovan kilpailuetua liiketoimintaan. Siemensillä oli henkilöstöä 40 000 ja Nokialla 20 000. Julkisuudessa oli kuitenkin mainittu, että fuusion myötä erityisesti Nokian henkilöstöä supistettaisiin merkittävästi. Siemensin liikevoitto henkeä kohti (15 000 € / henkilö) oli huomattavasti Nokian vastaavaa (42 000 € / henkilö) heikompi, mikä nosti ilmaan kysymyksiä muun muassa siitä, olivatko fuusion ehdot Nokialle epäedulliset.[8]

1. heinäkuuta 2013 Nokia osti Siemensin osuuden Nokia Siemens Networksista, jonka nimeksi tuli Nokia Solutions and Networks.[9][10] Yhtiön nimestä luovuttiin vuonna 2014, ja siitä tuli Nokian Networks-yksikkö.[11]

Korruptio

Siemensiä syytettiin päättäjiin kohdistuneesta 200 miljoonan euron korruptiosta. Sama yksikkö yhdistyi myöhemmin Nokia Siemens Networksiksi. Talouselämä-lehden mukaan 1970-luvulla Helsingin metroa rakennettaessa toimitusjohtaja Unto Valtanen sai Siemensiltä moottoriveneen ja 80 000 Saksan markkaa. Valtanen, samoin kuin joukko Postin ja Rautatiehallituksen johtajia, sai tuomion.[12] Joulukuussa 2006 väärinkäytösten rahasumma nousi jo 400 miljoonaan euroon ja rikostutkinta oli laajentunut johtokunnan entiseen jäseneen. Yhtiön työntekijöitä on epäilty lahjonnasta useassa maassa.[13]

Keväällä 2007 Siemensin epäillään maksaneen lahjuksia yhteensä 1,6 miljardin edestä. Epäselvää rahaliikennettä on havaittu 1990-luvun puolivälistä asti. Suurimmat summat koskevat telekommunikaatioyksikköä ja voimalaitosliiketoimintaa. Nokian verkkoyksikkö fuusioitui Siemensin verkkoyksikön kanssa 4/2007. Siemensistä on tehty tutkintaa myös Nokian johdolla.[14] Tutkimuksista lahjuksien osuudesta Siemensin atomivoimahankkeessa Olkiluodossa ei ole mainittu Suomessa julkisuudessa mitään.

Katso myös

Lähteet
  1. https://new.siemens.com/global/en/company/about/management.html
  2. https://new.siemens.com/global/en/company/about/supervisoryboard.html
  3. Siemens AG Annual report w1.siemens.com. Arkistoitu 18.9.2009. Viitattu 16.2.2010.
  4. http://news.xinhuanet.com/english/2005-06/08/content_3060286.htm
  5. Siemens ordered to pay AREVA 648 million euros in penalties Areva.
  6. Siemens to pay Areva €648m for breaking pact FT.
  7. Rosatom and Siemens sign Memorandum of Understanding on the creation of a nuclear joint venture Siemens.
  8. "Nokia pyrkii Siemens-fuusiolla verkkomarkkinoiden hallitsijaksi". Helsingin Sanomat, 20. kesäkuuta 2006
  9. Nokia ostaa Siemensin osuuden Nokia Siemens Networksistä 1.7.2013. Yle Uutiset. Viitattu 3.2.2015.
  10. Mikä NSN? Taloustoimittaja kertoo 1.7.2013. Yle Uutiset. Viitattu 3.2.2015.
  11. Nokia luopuu NSN-nimestä 29.4.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.2.2015.
  12. "Siemensin musta kassa kummittelee taas". (Arkistoitu – Internet Archive) Talouselämä, 11. joulukuuta 2006
  13. "Nokian ja Siemensin verkkofuusion valmistelu on jo hyvin pitkällä". Helsingin Sanomat, 16. joulukuuta 2006
  14. WSJ: Siemensissä 1,6 miljardia euroa epäselviä rahavirtoja, Helsingin Sanomat 28.9.2007 B6

Kirjallisuutta

Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 344–349. 3. painos. Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0.

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.