Siegfried Lenz

Siegfried Lenz (17. maaliskuuta 1926 Lyck, Itä-Preussi – 7. lokakuuta 2014 Hampuri, Saksa)[1] oli saksalainen kirjailija. Hän julkaisi romaaniensa ohella muun muassa novelleja, esseitä, näytelmiä ja kuunnelmia. Hän on toisen maailmansodan jälkeisen ajan merkittävimpiä ja luetuimpia saksankielisiä kirjailijoita.[2]

Siegfried Lenz
Siegfried Lenz Helsingin kirjamessuilla 2013.
Siegfried Lenz Helsingin kirjamessuilla 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt17. maaliskuuta 1926
Lyck, Itä-Preussi
Kuollut7. lokakuuta 2014 (88 vuotta)
Hampuri, Saksa
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielisaksa
Tuotannon kielisaksa
Pääteokset Saksantunti, Kotiseutumuseo
Aiheesta muualla
www.siegfried-lenz.de
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Lenz kutsuttiin 1943 Kriegsmarinen palvelukseen, mutta hän loikkasi Tanskaan ja jäi 1945 lyhyeksi ajaksi sotavangiksi Schleswig-Holsteiniin.[3] Hän opiskeli filosofiaa, englantia ja kirjallisuudenhistoriaa Hampurin yliopistossa ja työskenteli opintojen ohessa toimittajana Die Weltissä.[2] Hän jättäytyi 1951 päätoimiseksi kirjailijaksi.[1]

Lenz on myöhemmin paljastanut olleensa innokas Hitler-Junge ja tajunneensa vasta sodan aikana, mistä oli kysymys. Hän piti kirjoittamista moraalisena velvollisuutenaan, mutta hänet sai kirjoittamaan myös syyllisyys siitä, että juuri hän jäi henkiin. Monikerroksissa tarinoissa on usein keskeisenä totuuden hetki, jolloin päähenkilön elämä muuttuu tai hän näkee olemassaolon dilemman.[2]

Lenz sai Saksan kirjakauppiaiden rauhanpalkinnon 1988 ja Frankfurtin kaupungin Goethe-palkinnon 1999.[1]

Suomennetut teokset
  • Saksantunti (Deutschstunde), suom. Oili Suominen. Gummerus, 1973. 951-20-0348-1
  • Esikuva (Das Vorbild), suom. Oili Suominen. Gummerus, 1975. ISBN 951-20-1121-2
  • Majakkalaiva (Das Feuerschiff), suom. Oili Suominen. Gummerus, 1977. ISBN 951-20-1445-9
  • Sirkus saapuu ja muita kertomuksia Suloisten kylästä (So war das mit dem Zirkus), kuv. Klaus Warwas, suom. Kaarina Helakisa. W+G, 1979 ISBN 951-35-2034-X
  • Kotiseutumuseo (Heimatmuseum), suom. ja jälkisanat kirj. Oili Suominen. Gummerus, 1980. ISBN 951-20-2023-8
  • Hiljaisuus (Der Verlust), suom. Oili Suominen. Gummerus, 1983. ISBN 951-20-2399-7
  • Erään sodan loppu (Ein Kriegsende), suom. Oili Suominen. Gummerus, 1985 ISBN 951-20-2651-1
  • Harjoituskenttä (Exerzierplatz), suom. Oili Suominen. Gummerus, 1986 ISBN 951-20-2767-4
  • Sointikoe (Die Klangprobe), suom. Leena Vallisaari. Gummerus, 1997. ISBN 951-20-3732-7
  • Kiusattu (Arnes Nachlass), suom. Oili Suominen. Gummerus, 2001. ISBN 951-20-5731-X
  • Hetken hiljaisuus (Schweigeminute), suomentanut Markku Mannila. Gummerus, 2012 ISBN 978-951-20-8885-0

Lähteet
  1. Siegfried Lenz ist tot Spiegel Online. 7.10.2014. Viitattu 7.10.2014. (saksaksi)
  2. Wich, Marja: "Tarvitsen tarinoita pystyäkseni ymmärtämään maailmaa". Parnasso, 2015, nro 3, s. 36. Otavamedia.
  3. Kurzvita bei Radio Bremen vom 8. Oktober 2014. (Archiv)

    Aiheesta muualla
    • Becker, Leena: Siegfried Lenz Siegfried Lenzin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 23.10.2014.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.