Seppo Vainio

Seppo Juhani ”Sidi” Vainio (s. 1. kesäkuuta 1961 Helsinki) on suomalainen biologi, Oulun yliopiston kehitysbiologian professori.[1] Nuoruudessaan hän toimi myös muusikkona ja soitti rumpuja Briardissa, Päissä, Seitsemäs maailma -projektikokoonpanossa ja Shadowplayssa. Aktiivisimman musiikkiuran jälkeen hän on harrastusluontoisesti soittanut sekä Yhdysvalloissa asuessaan että myöhemmin Oulussa. Vainion tämänhetkinen yhtye on oululainen Venedin[2] .

Vainio väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1992, ja saman yliopiston dosentiksi hänet nimitettiin 1996. Vainio toimi Oulun yliopiston määräaikaisessa kehitysbiologian professorin virassa vuosina 1997–2002 ja hänet nimitettiin vakinaiseksi professoriksi vuodesta 2003.

Seppo Vainio on edesmenneen tanssitaiteilija Riitta Vainion poika.

Tieteellinen ura

Tutkijana

Vainio toimi 1986–1988 tutkimusassistenttina Helsingin yliopistossa ja 1988–1993 Suomen Akatemian tutkijana sekä yliopiston luennoitsijana. Tämän jälkeen Vainio oli Yhdysvaltoissa post doc -tutkijana Hoffman-La Roche-yhtiön tutkimusinstituutissa ja myöhemmin Harvardin yliopistossa. Yhdysvalloissa vuosina 1993–1997 hän toimi sekä Yhdysvaltain kansanterveysinstituutin (NIH) että Euroopan molekyylibiologian organisaation (EMBO) tutkijana ja Suomen Akatemian vanhempana tutkijana (1996–1997).

Suomeen palattuuaan Vainio asettui Ouluun, johon hänet oli nimitetty Oulun yliopiston kehitysbiologian määräaikaiseksi professoriksi 1997–2002 ja sittemmin vakinaiseksi professoriksi 2003. Täällä Vainio on toiminut myös Oulun yliopiston koe-eläinkeskuksen johtokunnan puheenjohtajana, Euroopan unionin tutkimuskonsortion koordinaattorina, antanut alansa opetusta useissa yliopistoissa, osallistunut kansainvälisiin työryhmiin ja kongresseihin sekä toiminut tutkimusprojektien ja -raporttien arvioijana.

Seppo Vainion tutkimuksien kohteita ovat solujen väliset signalointijärjestelmät ja yksilönkehityksen mekanismit.

Saavutukset

Vainio osoitti ensimmäisenä, että solujen kasvusignaalit välittävät solujen erilaistumisen aktivaation niin kutsutussa induktiossa, joka on yksi keskeisin alkionkehitystä ohjaava tapahtuma. Hän löysi myös ensimmäisenä mekanismin, joka määrittää naarassukupuolen kehityksen ja ohjaa munasolun kehittymistä. Löydökset ovat mahdollistaneet kohteiden tarkemman tutkimuksen ja bioteknologiset sovellukset.

Vainion työnkuvaan sisältyvät muun muassa molekyylibiologian, genetiikan ja kuvantamisen menetelmät normaalin ja häiriintyneen alkionkehityksen ja kantasolujen erilaistumisen tutkimuksessa.

Muusikkona

Vainio alkoi soittaa rumpuja saatuaan Remu Aaltoselta rumpukapulat juhannuksena 1976. Hänen ensimmäinen yhtyeensä oli Horse Power, myöhemmin Steinless Steel, jossa soitti myös muun muassa Jarmo Luttinen (myöhemmin tullut tunnetuksi Taikuri Luttisena). Pete ”Räkä” Malmi kuului Vainion ystäväpiiriin ja he perustivat yhdessä Hulkon veljesten Ilkan (taiteilijanimeltään Jan Vincent) ja Antin (Andy McCoy) kanssa Briard-yhtyeen. Briard sai vuonna 1977 keikan Linnanmäelle ja sen perusteella levytyssopimuksen. ”I Really Hate Ya” -singleä pidetään Suomen ensimmäisenä punklevytyksenä. Briard hajosi vuosikymmenen lopulla sen jäsenten siirtyessä muihin yhtyeisiin, Vainiosta tuli Juhani Kannen johtaman Päät-yhtyeen rumpali. Briard palasi yhden albumin ajaksi levytysstudioon vuonna 1983. Päistä Vainio liittyi Shadowplayhin, josta hän erosi alettuaan tekemään graduaan. Yhden kesän Vainio soitti myös Tuomari Nurmion yhtyeessä ja oli mukana yhden albumin julkaisseessa Seitsemäs maailma -projektissa.

Opiskeluaikoinaan Vainiolla oli J. P. Pulkkisen (ex-Keba) ja Kari Kukkolan kanssa Kukkolat-niminen yhtye, joka teki muutamia keikkoja. Yhdysvalloissa opiskellessaan Vainio soitti yhtyeessä Caution to the Wind, joka koostui Harvardin yliopiston väitöskirjaopiskelijoista. Vainion palattua Suomeen hän perusti Janne Markus Regelinin kanssa Ronins-yhtyeen, josta myöhemmin tuli Lyra, myöhemmin Haavat. [3]

Lähteet

Viitteet
  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 779. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. https://www.facebook.com/VenedinOrkesteri/
  3. Saastamoinen, Mika: Parasta Lapsille: Suomipunk 1977–1984, s. 17–27. Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32379-3.


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.