Sisilia

Sisilian tärkeimpiä kaupunkeja ovat pääkaupunki Palermo sekä maakuntien ja metropolikaupunkien pääkaupungit Catania, Messina, Syrakusa, Trapani, Enna, Caltanissetta, Agrigento ja Ragusa. Muita tunnettuja sisilialaisia kaupunkeja ovat muun muassa Cefalù, Taormina, Bronte, Marsala, Corleone, Castellammare del Golfo ja Tripi.

Etnan tulivuoripurkaukset ja maanjäristykset ovat aiheuttaneet kautta aikain suuria ihmishengen menetyksiä ja taloudellisia vahinkoja. Etnan purkaus vuonna 1669 hävitti osittain Catanian kaupungin. Vuoden 1693 maanjäristys aiheutti suurta tuhoa saaren itäosassa. Vuonna 1783 puolet Messinan kaupungista tuhoutui maanjäristyksessä. Vuoden 1908 maanjäristyksessä kuoli 75 000 ihmistä. Vuonna 1968 satoja ihmisiä kuoli maanjäristyksessä saaren länsiosassa.

Sisilia on ollut asuttu jo paleoliittisella kaudella, jolloin saarella on ollut luolapiirroksia jättänyt keräily- ja metsästäjäkulttuuri. Neoliittinen kulttuuri saapui Sisiliaan noin 5000 eaa., ja toi mukanaan maanviljelyn ja keramiikan Lähi-idästä. 2000-luvulla eaa. Sisilia tuli osaksi kuparikautisia metallien kauppareittejä. Pronssikausi alkoi noin 1800 eaa. Noin 1400–1200 eaa. saari oli Kreikan mykeneläisen kulttuurin vaikutuspiirissä, ja siellä oli mykeneläisiä kauppa-asemia.[3]

Sisilian vanhimmat tunnetut asukkaat olivat sikaanit. Pronssikauden lopulla noin 1200–900 eaa. saarelle saapuivat Manner-Italiasta tulleet sikulit sekä elymit. Foinikialaiset perustivat kauppa-asemia saaren rannikolle noin 1100–1000 eaa.[3]

Pääartikkeli: Antiikin Sisilia

Tulivuori Etna Taorminan teatterilta nähtynä.

Kreikkalaiset perustivat Sisiliaan siirtokuntia geometriselta kaudelta 700-luvulta eaa. lähtien.[3] Näin saaren rannikkoseudut muuttuivat vähitellen helleenisiksi. Samaan aikaan kreikkalaiset asuttivat Manner-Italian eteläosan eli niin kutsutun Suur-Kreikan (Magna Graecia). Kreikkalaisittain Sisilia tunnettiin nimellä Sikelia.

Sisiliasta tuli suotuisien maanviljelyolosuhteiden ja vilkkaan kaupan ansiosta vaurasta ja kukoistavaa aluetta, ja se ohitti tässä monin tavoin emämaa Kreikan. Sisilian merkittävimpiä poliksia eli kaupunkivaltioita olivat Syrakusa, Akgaras, Gela, Selinus, Katane, Naksos, Himera ja Zankle eli myöhempi Messene. Ajan kuluessa myös saaren alkuperäiset heimot hellenisoituivat.

Sisilian kreikkalaiskaupungit sotivat usein paitsi keskenään myös Karthagoa vastaan. Karthagolaiset alkoivat asettua saarelle 600-luvulta eaa. lähtien,[3] ja valloittivat osan saaresta. Karthago kuitenkin menetti alueensa roomalaisille ensimmäisessä puunilaissodassa. Lopullisesti Rooma vahvisti saaren itselleen toisessa puunilaissodassa. Roomalaisella kaudella Sisiliasta tuli Rooman ensimmäinen provinssi.[3] Roomalaisen kauden alkaessa jo koko Sisilia lienee ollut pääasiassa helleeninen ja kreikankielinen.

Sisilia toimi Rooman vallan alkuaikoina valtakunnan vilja-aittana ennen Egyptin liittämistä valtakuntaan. Saari kärsi kuitenkin huomattavasti Rooman lukuisista sisällissodista, ja taantui kreikkalaiseen kauteen nähden.

Myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan kansainvaellusaikana Sisilian sijainti suojeli sitä jonkin verran pahimmilta Länsi-Roomaa tuhonneilta barbaariaalloilta. Alarik epäonnistui saaren valtaamisessa visigooteille 300-luvulla jaa., mutta Geiserik sai sen vandaalien haltuun seuraavalla vuosisadalla. Lopulta se päätyi kuitenkin gooteille. Belisarius valtasi saaren Bysantin valtakunnalle vuonna 535, ja se säilyi osana valtakuntaa 800-luvulle saakka.

800-luvulla Sisilian valtasivat saraseenit. Nämä asettuivat ensin Agrigentumiin (Agrigento) vuonna 827, valtasivat sitten Messenan (Messina) 831 ja Panormuksen (Palermo) 835. Syrakusa kukistui viimeisenä vasta vuonna 878. Bysantti sai osan saaresta takaisin 1000-luvulla normannien avulla. Vuonna 1061 normannien Robert Guiscard kuitenkin hyökkäsi saarelle omissa nimissään ja sai sen pitkän taistelun jälkeen valtaansa. Vuonna 1130 normanni Roger II yhdisti Napolin ja Sisilian yhdeksi valtakunnaksi, Sisilian kuningaskunnaksi.

Vuonna 1282 Sisilia joutui Aragonialle, jonka kuningas 1442 sai haltuunsa myös Napolin kuningaskunnan. Vuosina 1504–1713 Sisilia kuului Espanjan valtakuntaan. Sisilia joutui 1713 Savoijille ja liitettiin 1720 uudelleen Napoliin. Vuonna 1815 Sisilia ja Napoli saivat nimen Molempain Sisiliain kuningaskunta, jonka Sardinian kuningaskunta vuonna 1861 liitti itseensä ja muodosti yhdistyneen Italian. Toisen maailmansodan aikana saksalais-italialaisilla joukoilla oli tukikohta saarella Afrikan toimien aikana. Liittoutuneet nousivat maihin Sisiliassa 1943 (Operaatio Mincemeat).

Sisilian kieli on latinasta periytyvä kieli, joka poikkeaa jonkin verran italian kielestä. Siinä on paljon sanoja, jotka ovat peräisin arabian kielestä ja myös monia lainoja katalaanista, ranskasta ja espanjasta.

Maisemakuva Sisilian Caltanissettasta.

• Piazza Armerinan pienen vuoristokaupungin lähellä saaren keskiosassa sijaitseva keisari Maximianuksen huvilan Villa Romana del Casalen jäännökset.
• Taorminan kaupunkikeskusta ja teatterin rauniot, joilla järjestetään suuret klassisen musiikin festivaalit elokuun puolessa välissä.
• Etnan tulivuorelle pääsee köysiradalla ihailemaan koko saaren yli avautuvia maisemia.
• Palermon, Cefalùn ja Monrealen katedraalit, erityisesti niiden normanniaikaiset mosaiikit.

Yhdysvaltoihinkin siirtolaisten mukana levinnyt rikollisjärjestö mafia (Cosa Nostra) on kotoisin Sisiliasta. Se syntyi 1800-luvulla, ei keskiajalla kuten jotkut myytit väittävät.^lähde? Benito Mussolini sai heikennettyä mafian asemaa, mutta sodan jälkeen mafia nousi uudestaan tekijäksi, joka vaikutti koko Italian politiikassa. 1980-luvulta alkaen useat mafiosot ovat rikkoneet kuulusteluissa omertàn eli vaikenemisen lain ja useita mafiajohtajia on pidätetty.