Sibelius-museo

Sibelius-museon paikalla sijaitsi aiemmin Kuninkaallisen Turun Akatemian kasvitieteellinen puutarha, jonka Carl von Linnén oppilas Pehr Kalm perusti vuonna 1757.[10]Puutarhaan hän istutti kasveja muun muassa matkoiltaan Pohjois-Amerikkaan ja Venäjälle. Turun palon jälkeen puutarhasta jäi jäljelle vain Kalmin istuttama tammi, joka sijaitsee Aurajoen ja nykyisen museorakennuksen välissä.[11][12]Palon jälkeen kirjapainaja Christian Ludvig Hjelt huusi itselleen puutarhan tontin vuonna 1831, ja rakensi sen paikalle kaksi yksikerroksista puutaloa.[13]

Vuonna 1923 Ellen ja Magnus Dahlström testamenttasivat puutarhan tontin Åbo Akademin säätiölle.[10] Yrityksiä palauttaa puutarha alkuperäiseen ulkoasuunsa tehtiin jo 1930-luvulla, jolloin Justus Montell pyrki istuttamaan kokoelmiaan Kalmin aikaisen tammen vierelle.[13] Montellin kuoltua vuonna 1954 yritys jäi kuitenkin kesken, mikä johti puutarhan kunnon rappeutumiseen ja Hjeltin rakennuttamien puutalojen purkuun.[13]

Flyygeli Sibelius-salissa

Varsinaisen musiikkihistoriallisen museon perusta luotiin kuitenkin jo vuonna 1926, kun Otto Andersson nimitettiin Åbo Akademin vastaperustetun musiikkitieteen ja kansanrunoudentutkimuksen professuurin viranhaltijaksi.[14] Viran perustaminen oli laivanvarustaja Robert Mattsonin ansiota, joka lahjoitti merkittävän summan varoja kirja-ja nuottihankintoja varten.[15] Myös Mattsonin poika Curt Mattson oli lahjoittanut arvokkaan kokoelman soittimia eri puolilta maailmaa Anderssonin omia kokoelmia varten, jonka johdosta myös mahdollistui museotoiminnan perustaminen.[16] Lahjoitusten alkuperäinen idea oli kuitenkin perustaa Åbo Akademiin musiikkitieteellinen seminaari, jossa olisi mahdollisimman suuri kirjasto tutkimustyötä varten.[17]

Kirjastoa varten ehkä merkittävin tehty yksittäinen lahjoitus olivat paroni Axel Carpelanin musiikkikokoelmat, jotka lahjoitettiin hänen kuoltuaan Åbo Akademille. Nämä kokoelmat pitivät sisällään Sibeliuksen painettuja sävellystöitä, joissa oli henkilökohtaisia omistuksia. 1930-luvulle mentäessä lahjoitusten ja Anderssonin omien hankintojen määrä kiihtyi, ja aineistoa hankittiin aina käsikirjoituksista soittimiin asti. Hankinnat eivät aina olleet tosin ongelmattomia, sillä Anderssonin aineistot kärsivät tilan-ja varojenpuutteista.[18]

Ennen vuotta 1949 Sibelius-museolla ei vielä ollut varsinaista nimeä, ja se tunnettiinkin vain nimityksillä "Åbo Akademin musiikkitieteellinen seminaari" ja "Åbo Akademin musiikkihistorialliset kokoelmat" (ruots. Musikvetenskapliga seminariet vid Åbo Akademi & musikhistoriska samlingarna vid Åbo Akademi).[19][20]1940-luvun lopulla järjestettiin kuitenkin museossa Sibelius-aiheinen näyttely, jossa oli esillä aineistoa vaihdellen kirjeistä käsikirjoituksiin ja nuotteihin. Eräs toimittaja kutsuikin tätä näyttelyä epävirallisesti "Sibelius-museoksi", joka herätti keskustelua myös Otto Anderssonin ja Åbo Akademin silloisen rehtorin G.O. Rosenqvistin välillä. Välttääkseen lisähämmennystä professori Andersson lähestyi Sibeliusta henkilökohtaisesti kirjeellä, jossa hän kysyi muodollisesti lupaa nimen käytöstä virallisissa asiayhteyksissä. Säveltäjä vastasikin takaisin 16. tammikuuta 1949 seuraavin sanoin: [21]

»Suurella riemulla suostun siihen, että Åbo Akademin koulun musiikkihistorialliset kokoelmat kantavat nimeä Sibelius-museo. Olen sinulle syvästi kiitollinen tästä ystävällisestä mielenkiinnosta, jota olet aina osoittanut elämääni ja taidettani kohtaan. Tästä on seurannut jotain ainutlaatuista, siitä että Åbo Akademilla on suurin olemassa oleva kokoelma. Tämä on minulle suuri ilo ja kunnia hyväksyä.»
(Jean Sibelius)

Nimenvaihdoksen jälkeen museo sai myös ensimmäiset vakinaiset tilansa nykyisen ravintola Hus Lindmanin kartanorakennuksesta.[22][23]Piispankatu 15:ssä sijainneessa kartanossa Sibelius-museolla oli käytössä seitsemän huonetta, joihin kokoelmat ja museon hallintotilat aseteltiin. Samanaikaisesti myös kokoelmien hankintoja lisättiin ja esimerkiksi Andersson matkaili näissä tarkoituksissa Amerikassa 1950-luvulla. Vuodet tässä osoitteessa osoittautuivat raskaiksi ja pitkiksi, joten omasta, museokäyttöön varatusta rakennuksesta alettiin herätellä toiveita.[23]

Museon sisäpiha Atrium

1950-luvun loppuun mennessä esitettiin keskusteluja yhteisen Wäinö Aaltosen museon ja Sibelius-museon rakentamisesta Turun kaupungin ja Åbo Akademin säätiön välillä. Tätä ajatusta vietiin eteenpäin sillä ajatuksella, että Piispankadulla oleva Kalmin puutarhan tontti luovutettaisiin museoiden käyttöön. Hanke kuitenkin hyllytettiin ja loppujen lopuksi vain Sibelius-museon tiloista tehdyt suunnitelmat realisoitiin. Projektin kaatumisesta huolimatta Turun kaupunki hoiti silti tulevien rakennustöiden rahoituksen.[24]

Arkkitehti Woldemar Baeckman sai vähitellen 1960-luvun puolella tehtäväkseen piirtää Åbo Akademille Sibelius-museon, jossa sitä ennen vaihtelevissa tiloissa toiminut museo saisi vihdoinkin pysyvät tilat. Baeckmanin alkuperäisissä suunnitelmissa museorakennukseen kuului myös erillinen lisäsiipi joen puolella yliopiston kuorotoimintaa varten. Ennen lopullisia piirustuksia tehtiin tutkimustöitä vuosina 1963 ja 1966, joiden tuloksena mahdollisesti luovuttiin ajatuksesta rakentaa erillinen lisäsiipi museon vierelle. Syksyllä 1966 lopulliset suunnitelmat valmistuivat ja jo seuraavana vuonna museon rakennustyöt käynnistyivät. Nämä työt valmistuivat helmikuussa 1968, jolloin rakennus myös vihittiin käyttöön.[25]