Shub-Niggurath
Shub-Niggurath (tunnetaan myös nimellä "Metsän Musta Pukki, jolla on Tuhat Lasta") on alun perin kirjailija H. P. Lovecraftin kehittämä, Cthulhu-mytologiassa esiintyvä kosminen jumalolento. Hahmo mainitaan ensimmäistä kertaa Lovecraftin vuonna 1928 kirjoittamissa novelleissa The Last Test ja Dunwichin hirviö.
| Shub-Niggurath | |
|---|---|
 Shub-Niggurath metsäalueella |
|
| Luoja(t) | H. P. Lovecraft |
| Ensi- esiintyminen |
"The Last Test" (1928) |
| Henkilötiedot | |
| Status | Elossa |
| Sukupuoli | Naispuolinen (mahdollisesti) |
| Asuinpaikka | Yaddith, Azathothin hovi tai toinen ulottuvuus |
| Suhteet | |
| Vanhemmat | Pimeys |
| Puoliso(t) | Yog Sothoth |
| Lapset |
Shub-Niggurathin Pimeät Jälkeläiset Nug Yeb |
| Lastenlapset |
Cthulhu Tsathoggua |
| Isovanhemmat | Azathoth |
Vaikka Lovecraft on periaatteessa hahmon luoja, kokonaisvaltaisen kuvauksen Shub-Niggurathista ovat luoneet muut mytologiaan osaa ottaneet kirjailijat, kuten Ramsey Cambell, August Derleth ja Robert Bloch. Kirjoittajien välillä on kuitenkin ollut erimielisyyksiä kyseisestä olennosta. Esimerkiksi vaikka Ctulhu-mytologian yhteen koonnut August Derleth katsoi Shub-Niggurathin kuuluvan Suuriin muinaisiin, yleisen käsityksen mukaan sen katsotaan olevan yksi Toisista jumalista.
Hahmon kuvaus
Shub-Niggurath kuuluu Cthulhu-mytologian Toisiin jumaliin, jotka ovat maailmankaikkeuden voimakkaimpia olentoja. Tämä perverssi ja luonteeltaan ilkeä hedelmällisyyden jumala tulkitaan usein olevan naispuolinen, koska useissa tarinoissa kirjoittajat viittaavat jumalolentoon englanninkielisillä sanoilla she ja her. Shub-Niggurathin todellista sukupuolta ei kuitenkaan ole vahvistettu vaan se/hän saattaa muiden Toisten jumalien tapaan olla sukupuoleton olemus. Jumalolento on ulkonäöltään sekalainen, valtavan kokoinen massa, josta juontuu useita lonkeroita, kuolaavia suita ja kaviomaisia jalkoja. Shub-Niggurath luo jatkuvasti pienempiä, yksinkertaisempia olentoja, jotka joko joutuvat välittömästi emonsa syömäksi tai pakenevat paikalta.
Shub-Niggurath on muiden Toisten jumalien tapaan hyvin voimakas kosminen olento, jonka määräämätön mahti ja lähes jumalallisia voimat ovat ihmisten käsityskyvyn ulkopuolella. Näihin voimiin lukeutuu muun muassa muuntautumiskyky, kuolemattomuus, ajan ja todellisuuden manipulointi, ulottuvuuksien välinen siirtyminen sekä tehokas regeneraatiokyky. Iältään jumalolento on niin vanha, ettei ihmisen käsitys ajasta voi kattaa sitä.
Kultit
Shub-Niggurath on eniten palvotuin jumalolento Cthulhu-mytologian maailmassa. Olennon palvojiin kuuluvat muun muassa hyperborealaiset (engl. Hyperboreans), Sarnath-nimisen kaupungin ihmiset ja muuvit (engl. Muvians) sekä monet barbaariset kultit. Shub-Niggurathia palvovat myös maan ulkopuoliset lajit, kuten Yuggothista tulleet sienimäiset Mi-got ja Yaddtih-planeetan Nug-Sothit. Jumalolento voidaan kutsua okkultismin keinoin mille tahansa metsäalueelle, jos rituaalin suorittaa oikein. Shub-Niggurath vastaa aina palvojiensa kutsuihin, mutta paikka, josta hän tulee, ei ole tiedossa. Jotkut uskovat, että Shub-Niggurath sijaitsee Azathothin hovissa, kaiken äärettömyyden keskuksessa. On myös arveltu, että jumalolento elää Yaddtihin alla tai kokonaan toisessa ulottuvuudessa [1].
Jälkikasvu
Cthulhu-mytologiassa esiintyy myös pienempiä olentoja, jotka kulkevat nimellä Shub-Niggurathin Pimeät Jälkeläiset (engl. Dark Youngs of Shub-Niggurath). Nämä hirviömäiset olennot ovat suunnilleen emonsa näköisiä, mutta vain 3-6 metriä pitkiä, pikimustia ja haisevat kammottavalle. Shub-Niggurathin kaltaisesti niiden ruhosta lähtee lonkeroita ja vuohenjalkoja. Toisin kuin niiden emolla, jonka lonkerot lähtevät kaikkiin suuntiin, Pimeillä Jälkeläisillä lonkerot osoittavat ylöspäin, muistuttaen hieman puita. Kyseisiä hirviöitä esiintyy eniten metsäalueilla, jossa Shub-Niggurathia palvovat kultit ovat aktiivisimmillaan.
Pimeitä Jälkeläisiä kutsutaan yleensä johtamaan kultti-seremonioita. Näitä olentoja voidaan kutsua okkultismin avulla. Yksi yleinen tapa on tehdä erään grimoren, Eibonin kirjan, rituaali, joka vaatii veriuhrin. Rituaali on suoritettava syvällä metsässä, yön pimeimpänä hetkenä, ja uhri pitää uhrata kivialttarin äärellä. Pimeät Jälkeläiset toimivat Shub-Niggurathin apureina uhrien vastaanottamisessa, kultistien palvontatilaisuuksissa, ei-kultistien syömisessä sekä Shub-Niggurathin palvonnan levittämisessä [2].
Shub-Niggurathilla on myös muuta jälkikasvua. Lovecraft kirjoitti vuoden 1936 syyskuussa kirjeen ystävälleen Willis Conoverille, jossa Lovecraft kertoi kyseisen jumalolennon paritelleen toisen Ulomman jumalan, Yog Sothothin kanssa. Tuloksena Shub-Niggurath sai kaksi Suurta muinaista jälkeläisikseen: Nugin ja Yebin [3]. Shub-Niggurathin sukupuu sai jatkoa, kun Nug ja Yeb lisääntyivät kukin omilla tahoillaan. Esimerkiksi Nug sai omaksi jälkeläisekseen Suurten muinaisten ylipapin Cthulhun, kun taas Yeb sai toisen Suuren muinaisen, Tsathogguan [4].
"Musta Pukki"
Vaikka Shub-Niggurathia kutsutaankin nimellä "Metsän Musta Pukki, jolla on Tuhat Lasta", mytologiassa esiintyneen Musta Pukki -nimen kanssa on ilmennyt epäselvyyksiä. Rodolfo Ferraresi kirjoitti essessään The Question of Shub-Niggurath, että Shub-Niggurath ja Musta Pukki ovat kaksi eri asiaa. Esimerkiksi Lovecraftin novellissa Out of the Aeons (1935) Mustasta Pukista ei puhuta Shub-Niggurathina vaan tietynlaisena "keulahahmona", jonka avulla Shub-Niggurathia voidaan palvoa. Vielä suurempi ero on piilee kuitenkin siinä, että Musta Pukkiin on viitattu miespuolisena olentona, esimerkiksi novellissa Kuiskaus pimeässä (1931) kyseisestä hahmosta käytetään nimitystä "Metsän Herra".
Jotkut ovat arvelleet Mustan Pukin olevan kreikkalaisen mytologian jumalan Panin personifikaatio. Tämän teorian perusteluksi on esitetty epäilys siitä, että Arthur Machenin kauhu -ja fantasianovelli Suuri jumala Pan (1894) olisi insipiroinut Lovecraftia kirjoittamaan Dunwichin hirviön. Tällöin Musta Pukki kuvaisi Saatanaa, joka esiintyisi satyyrin muodossa. Satyyri symboloi kansanperinteessä miestä, jolla on poikkeuksellisen voimakas seksuaalinen vietti. Toisaalta Musta Pukki saattaa olla Shub-Niggurathin maanpäällinen ruumiillistuma, jonka avulla hän parittelee palvojiensa kanssa [5].
Lähteet
- Harms, Daniel: Encyclopedia Cthulhiana. Chaosium, 1994.
- Price, Robert M.: The Shub-Niggurath Cycle: Tales of the Black Goat with a Thousand Young. Chaosium, 1994.
- Lovecraft, H. P.: Selected Letter of H. P. Lovecraft V, s. 303. Arkham House, 1976.
- Lubnow, Fred: Necronomicon Convention talk on the Biology of the Old Ones, Part 4 – Taxonomy of the Old Ones (H.P. Lovecraft!) Lovecraftian Science. 26.9.2013. Viitattu 26.7.2020.
- Ferraresi, Rodolfo A.: The Question of Shub-Niggurath, s. 17-18, 22. Cryptic Publications, 1985.